Piinaviikot osa 2/2 - lopputentit ja adios Bali 3.-7.5.

Maanantaiaamu alkoi Bahasa Indonesian eli Indonesian kielen tentillä. Kuinka ollakaan, toisen opettajan tentti oli lähes identtinen edellisellä viikolla tehdyn harjoitustentin kanssa. Eli lopputulokset lienevät ihan hyvät. Turismin tentti paljastuikin ”open books” -tentiksi. Sikäli hyvä, mutta kun ei muistiinpanoja ja luentokalvoja ollut.. Onneksi kavereilta sai lainattua muistiinpanoja, niin ei tarvinnut pelkillä omilla mielipiteillä edetä, vaan sai jotain ”faktaa” paperiin.

Tiistaiaamuna vuorossa olikin sitten Bahasa Indonesian suullinen tentti, parin kanssa vuoropuheluna suoritettava. Kaksi eri opettajaa, hieman eri tavat pitää se. Onneksi itselle sattui helpompi opettaja. Aiheeksi saimme Heinin kanssa ”tourist attraction”. Kummallakaan ei mitään hajua, mutta onneksi kielen keltainen raamattu antoi vinkkejä mitä kyseisestä aiheesta voi puhua. Pienen dialogin käsikirjoitus ja ulkoa opettelu. Sitten omalla vuorolla luokkaan ja ”keskustelu” läpi. Kai siitä hyväksytty tuli. Tiistain toinen tentti oli Indonesian kulttuurista. Neljä essee kysymystä, joista kaksi oli esiintynyt läheisessä muodossaan jo välitentissä. Niihin ja yhteen uuteen tulivat vastaukset syntyivät helposti, mutta Balin ja parin muun saaren kulttuurien vertailu jäi jostain kumman syystä vastaamatta/tekemättä. Tiistai-iltapäivällä olo tuntui jo paremmalta, ja lähdimme Ollin ja Tonin kanssa rannalle palloilemaan. Illalla sitten pieni tutustuminen seuraavan päivän ”open booksiin”.

Keskiviikkoaamu paljasti sen, että tiistain rannalla urheilut eivät olleet hyvää tehneet, olo oli heikohko ja mittari värähtikin jo aamutuimaan 38 asteeseen. Ensimmäisenä tenttinä oli Aasian talouden ja bisneksen ”open books”. Kahdeksan esseetä joista viiteen piti vastata. Viides vastaus jäi kesken, aika loppui. Toinen, lain tentti, olikin sitten jälleen kotitentti. Kotimatkasta koululta kotiin tulikin sitten yksi pieni murheenkryyni. Mutka+irtohiekka=lipat. Ei muuta kuin kerran vielä BIMCiin. Käsiin ja käsivarsiin pientä pakkailua ja takaisin kämpille. Kohtalon ivaa kai, viimeinen päivä skootterilla ja ensimmäiset kunnon asfalttisyöksyt, ja vielä selvin päin. Iltapäivän mittaan alkoi tuntua entistä kuumeisemmalta, ja mittari värähtikin peräti 39 asteeseen. Alkoi näyttää huonolta seuraavan päivän päätösseremonioita ja päätöspippaloita ajatellen.

Panadol ja burana olivat sen verran tehneet tehtäviään, että aamulla päädyin Ollin kyydissä kuitenkin koululle. Mikko oli jo ottanut suunnaksi Tanjan kanssa Gilit, minkä ymmärrän täysin. Seremoniaan puettiin päälle tietenkin traditional -kuteet, joita jo aiemmin täällä on esitelty. Mutta nyt on mustaa keltaisella ”Teemu Honkanen was fully registered at Udayana University and has succesfully attented a study program in Bali International Program On Asian Studies. Ei paha, huomioon ottaen että aamulla vasta palautettiin laki-kurssin kotitentti, jolle oli viimeinen palautuspäivä seuraavan viikon maanantai. Iltapäivä sujui kevyesti pakatessa, alkoihan aika Balilla olla osaltani vietetty. Illalla vielä kävimme päätöspippaloissa pyörähtämässä Aikon -baarissa, eikä sitä Skaikkaria voinut hyvästelemättä jättää. Näin päivät Balilla loppuivat. Perjantaina päivällä kohti Thaimaata ja parin viikon rentoutumista ennen paluuta Suomeen.

Kiitos matkassani tavalla tai toisella mukana olleille!

Piinaviikot osa 1/2 - viimeinen ”normaali” kouluviikko 26.4.-2.5.

Viimeinen kouluviikko sujui viimeisten luentojen ja harjoitustenttien merkeissä. Torstain ekskursio jätettiin yhteisymmärryksessä koulun kanssa väliin, joku vuorille suuntautuva retki se olisi ollut, mutta ei siellä mitään sateen aikana olisi tehnyt. Ei jäänyt harmittamaan.

Viikonloppua ja vapun viettoa kohti kovasti olivat siis katseet käännetty. Mikko ja Tanja lähtivät perjantaiaamuna Singaporeen, Ollin ja Tonin suunnatessa matkaansa Gileille. Itse suunnittelin viettäväni vapun muun vaihtoporukan parissa, mutta vatsa päätti olla eri mieltä. Vajaa kolmen päivän ”ei niin kiinteä” vatsa vei voiton, loppua kohti lämmön saattelemana. Tuli siis harvinainen vappu, pään sijasta sekaisin olikin vatsa. Sunnuntai-iltana alkoi jo hieman helpottaa, ja seuraavan viikon lopputentteihin lukeminen alkoi, tutulla Bali-kaavalla; max 1 h / tentti.

More Bali-time 19.-25.4.

Toiseksi viimeinen ”normaalikouluviikko” ennen tenttejä. Maanantai ja tiistai menivät taas normaalisti koulun penkillä istuen, mutta keskiviikkona jouduin (oli siis pakko) jättää koulun väliin, kun piti saattaa viisumin pidennys operaatio loppuun.

Operaatio viisumin pidennys
Kyseinen operaatio taisi alkaa edellisellä viikolla tiistaina 13. päivä. Menimme Heinin kanssa koulun jälkeen maahanmuuttoviranomaisten juttusille. Noh, olimme silloin toimistolla kello 12.10. Siellä oli tietenkin tauko menossa, kesto 12.00-13.00. Tauon jälkeen saimme vihdoin ohjeen täyttää hakukaavakkeen. Emme sen enempää sitä lukeneet vaan täytimme sen. Noh, kun palasimme tiskille, yrmeä koputti vain paperissa ollutta tekstiä ”black ink”. Mehän olimme täyttäneet kaavakkeen ”normaalilla sinisellä mustekynällä”. Kuulemma skannauksen takia pitää täyttää mustalla, just… Noh, ei auttanut muu kuin hakea uudet kaavakkeet ja täyttää ne ohjeiden mukaan. Sen jälkeen laput yrmeälle sedälle ja istumaan. Ei tarvinnut onneksi hirveän kauaa odottaa, kun setä kutsui luokseen ja antoi kuitin, missä pyydettiin palaamaan toimistoon 19. päivä maksamaan viisumi.

Tämän teimme sitten maanantaina. Ensimmäisenä menimme suoraan maksutiskille. Eihän se niin onnistunut, vaan kuittiin/laskuun piti vielä hakea allekirjoitus yrmeältä sedältä toiselta tiskiltä, ennen kuin sai maksaa. Maksun jälkeen tulikin ohje palata toimistoon seuraavan kerran keskiviikkona 21. päivä kello 9.00, jolloin ehkä passit pitäisi saada.

Teimme jälleen niin kuin oli käsketty, ja passit viisumeineen saimmekin sillä kertaa varsin kivuttomasti. Operaatio oli suoritettu onnistuneesti.

Tarinan opetukset:
1. Visa on arrival -viisumin voi myös uusia. Tarvitaan kopiot passin etu- ja viisumisivuista sekä lentolipusta ja tietenkin itse passi. Ja rahaa 250000 paikallista, eli normaalin visa on arrivalin hinta.
2. Indonesialainen byrokratia, voi olla aika raskasta, mutta eipähän Kelan kanssa tarvitse enää kiroilla Suomessa. (Vaikka uusiminen loppujen lopuksi aika helposti ja jouhevasti mielestäni kävi, joskin hieman suorempi tuo tie voisi olla, mutta ehkä sitten muutaman henkilön työt loppuisivat.)
3. Visa on arrivalin uusiminen on paljon helpompaa kuin opiskelijaviisumin uusiminen (ja taitaa olla myös halvempaa). Suosi siis Visa on arrivalia jos olet maksimissaan 60 päivää maassa kerrallaan.
4. Kikkaile lennot sillein, että ei tarvitse kolmen päivän takia uusia viisumia. Mutta jos on pakko uusia, tulee se varmaan halvemmaksi kuin maastapoitumistiskinmiehen/naisen lahjominen, jonka siis yhden päivän viisumin ylityksen takia suoritin jo aiemmin (200000 paikallista rahaa) tai sakon maksaminen (250000 paikallista per päivä).


Loppuviikko menikin odotellessa miten Islannin tuhkat käyttäytyvät, sillä olihan Mikon tyttöystävän Tanjan ja Ollin kaverin Tonin pitänyt saapua Balille jo ajat sitten. Olli joutui selkkausten takia lopulta perjantaina lähtemään itsekseen Pandungiin ostosmatkalle. Lauantaina taisi sitten tulla etenkin Mikolle mieluinen tieto, että sunnuntaiaamuna Suomeen aikaa matkalaisten reissu alkaisi ja Balille saapuisivat maanantaina 26. päivä.

Sunnuntaina repäisin, rasti seinään, kävin lenkillä! Vähän yli puoli tuntia kävelyvauhtista hölkkää. Tosin tuntui kuin olisin juossut paljon pidempään. Noh, ehkä se tästä lähtee kunto nousemaan, sopii toivoa.

Bali-time 12.-18.4.

Maanantain ja tiistain istuin koulun penkillä kiltisti, mutta keskiviikkona lähdimme Timon ”last day in Bali” kunniaksi surffaamaan aamulla, jota olimme yrittäneet jo monta kertaa siinä epäonnistuen. Taisi Timo kesyttää muutakin kuin aaltoja sillä reissulla… Illalla kävimme vielä Timon läksiäisillallisella nauttimassa Gita´sin buffetmätön (loistomesta, by the way). Tämän lisäksi kävimme vielä ”olutpuutarhassa” ja taisi Timo käydä vielä ”vihreässä laatikossakin”, meidän muiden tyytyessä yöuniin seuraavan päivän ”koulun käynnin” takia. Torstaiaamuna sanottiin Timolle näkemiin ja meillä oli ekskursio Nusa Dualle, Balin turismin kehittämiskeskukseen. Nusa Dua on tämmöinen ”halpa” viiden tähden resort -alue Balin eteläosassa.

Torstai-iltana saimme lisää tuttuja kylään, Ilarin ja Annen. He siis Malesian tuttuja/hosteja. Heidän kanssaan kävimme perinteiset ”taivaspuutarhan” ilmaiset tapakset ja drinkit kierroksen tekemässä. Sen jälkeen perinteinen ”vihreä laatikko”, ja taisi iltaan mahtua omalta osaltani myös muutama muukin menomesta. Viikonloppu sujui sitten vähän rauhallisemmissa merkeissä, lauantai-iltakin meni futista katsellessa Ilarin seurassa, muun seurueen käydessä myös vähän baila baila.

Back to Bali 5.-11.4.

Illalla Mikon kanssa saavuimme reissultamme takaisin Balille, Timo lentokentän kahviosta mukaan ja matka kohti uutta villaa oli valmis alkamaan. Perillä meitä odotti Olli sekä hänen äitinsä ja siskonsa. Majoitusongelmia ei kuitenkaan päässyt syntymään, makuupaikat neljälle + lisävuode + patja takasivat kaikille kelvolliset nukkumismahdollisuudet.

Heti tiistaiaamuna oli karu paluu arkeen, itse jouduin heti ensimmäisenä ”natsimuijan” (tiukemmasta kielen opettajasta yleisesti keskuudessamme käytettävä nimitys) indonesian kielen tunnille. Yllätyksekseni en ollutkaan niin pihalle kuin olisin odottanut. Meitä taisi olla tunnilla noin kymmenen oppilasta, kun normaalimäärän pitäisi olla 25. Kuulemma aiemmin oli ollut vähemmänkin porukkaa paikalla. Moni vietti siis omaa lomaa samoihin aikoihin. Keskiviikon jälkeen kouluviikko oli ohi.

Loppuviikon ja viikonlopun aikana tuli sitten Timolle esiteltyä surffiaaltoja ja Balin yöelämää. Eli normaalia opiskelijaelämää a la Bali.