Toiseksi viimeinen ”normaalikouluviikko” ennen tenttejä. Maanantai ja tiistai menivät taas normaalisti koulun penkillä istuen, mutta keskiviikkona jouduin (oli siis pakko) jättää koulun väliin, kun piti saattaa viisumin pidennys operaatio loppuun.
Operaatio viisumin pidennys
Kyseinen operaatio taisi alkaa edellisellä viikolla tiistaina 13. päivä. Menimme Heinin kanssa koulun jälkeen maahanmuuttoviranomaisten juttusille. Noh, olimme silloin toimistolla kello 12.10. Siellä oli tietenkin tauko menossa, kesto 12.00-13.00. Tauon jälkeen saimme vihdoin ohjeen täyttää hakukaavakkeen. Emme sen enempää sitä lukeneet vaan täytimme sen. Noh, kun palasimme tiskille, yrmeä koputti vain paperissa ollutta tekstiä ”black ink”. Mehän olimme täyttäneet kaavakkeen ”normaalilla sinisellä mustekynällä”. Kuulemma skannauksen takia pitää täyttää mustalla, just… Noh, ei auttanut muu kuin hakea uudet kaavakkeet ja täyttää ne ohjeiden mukaan. Sen jälkeen laput yrmeälle sedälle ja istumaan. Ei tarvinnut onneksi hirveän kauaa odottaa, kun setä kutsui luokseen ja antoi kuitin, missä pyydettiin palaamaan toimistoon 19. päivä maksamaan viisumi.
Tämän teimme sitten maanantaina. Ensimmäisenä menimme suoraan maksutiskille. Eihän se niin onnistunut, vaan kuittiin/laskuun piti vielä hakea allekirjoitus yrmeältä sedältä toiselta tiskiltä, ennen kuin sai maksaa. Maksun jälkeen tulikin ohje palata toimistoon seuraavan kerran keskiviikkona 21. päivä kello 9.00, jolloin ehkä passit pitäisi saada.
Teimme jälleen niin kuin oli käsketty, ja passit viisumeineen saimmekin sillä kertaa varsin kivuttomasti. Operaatio oli suoritettu onnistuneesti.
Tarinan opetukset:
1. Visa on arrival -viisumin voi myös uusia. Tarvitaan kopiot passin etu- ja viisumisivuista sekä lentolipusta ja tietenkin itse passi. Ja rahaa 250000 paikallista, eli normaalin visa on arrivalin hinta.
2. Indonesialainen byrokratia, voi olla aika raskasta, mutta eipähän Kelan kanssa tarvitse enää kiroilla Suomessa. (Vaikka uusiminen loppujen lopuksi aika helposti ja jouhevasti mielestäni kävi, joskin hieman suorempi tuo tie voisi olla, mutta ehkä sitten muutaman henkilön työt loppuisivat.)
3. Visa on arrivalin uusiminen on paljon helpompaa kuin opiskelijaviisumin uusiminen (ja taitaa olla myös halvempaa). Suosi siis Visa on arrivalia jos olet maksimissaan 60 päivää maassa kerrallaan.
4. Kikkaile lennot sillein, että ei tarvitse kolmen päivän takia uusia viisumia. Mutta jos on pakko uusia, tulee se varmaan halvemmaksi kuin maastapoitumistiskinmiehen/naisen lahjominen, jonka siis yhden päivän viisumin ylityksen takia suoritin jo aiemmin (200000 paikallista rahaa) tai sakon maksaminen (250000 paikallista per päivä).
Loppuviikko menikin odotellessa miten Islannin tuhkat käyttäytyvät, sillä olihan Mikon tyttöystävän Tanjan ja Ollin kaverin Tonin pitänyt saapua Balille jo ajat sitten. Olli joutui selkkausten takia lopulta perjantaina lähtemään itsekseen Pandungiin ostosmatkalle. Lauantaina taisi sitten tulla etenkin Mikolle mieluinen tieto, että sunnuntaiaamuna Suomeen aikaa matkalaisten reissu alkaisi ja Balille saapuisivat maanantaina 26. päivä.
Sunnuntaina repäisin, rasti seinään, kävin lenkillä! Vähän yli puoli tuntia kävelyvauhtista hölkkää. Tosin tuntui kuin olisin juossut paljon pidempään. Noh, ehkä se tästä lähtee kunto nousemaan, sopii toivoa.
30. huhtikuuta 2010
Bali-time 12.-18.4.
Maanantain ja tiistain istuin koulun penkillä kiltisti, mutta keskiviikkona lähdimme Timon ”last day in Bali” kunniaksi surffaamaan aamulla, jota olimme yrittäneet jo monta kertaa siinä epäonnistuen. Taisi Timo kesyttää muutakin kuin aaltoja sillä reissulla… Illalla kävimme vielä Timon läksiäisillallisella nauttimassa Gita´sin buffetmätön (loistomesta, by the way). Tämän lisäksi kävimme vielä ”olutpuutarhassa” ja taisi Timo käydä vielä ”vihreässä laatikossakin”, meidän muiden tyytyessä yöuniin seuraavan päivän ”koulun käynnin” takia. Torstaiaamuna sanottiin Timolle näkemiin ja meillä oli ekskursio Nusa Dualle, Balin turismin kehittämiskeskukseen. Nusa Dua on tämmöinen ”halpa” viiden tähden resort -alue Balin eteläosassa.
Torstai-iltana saimme lisää tuttuja kylään, Ilarin ja Annen. He siis Malesian tuttuja/hosteja. Heidän kanssaan kävimme perinteiset ”taivaspuutarhan” ilmaiset tapakset ja drinkit kierroksen tekemässä. Sen jälkeen perinteinen ”vihreä laatikko”, ja taisi iltaan mahtua omalta osaltani myös muutama muukin menomesta. Viikonloppu sujui sitten vähän rauhallisemmissa merkeissä, lauantai-iltakin meni futista katsellessa Ilarin seurassa, muun seurueen käydessä myös vähän baila baila.
Torstai-iltana saimme lisää tuttuja kylään, Ilarin ja Annen. He siis Malesian tuttuja/hosteja. Heidän kanssaan kävimme perinteiset ”taivaspuutarhan” ilmaiset tapakset ja drinkit kierroksen tekemässä. Sen jälkeen perinteinen ”vihreä laatikko”, ja taisi iltaan mahtua omalta osaltani myös muutama muukin menomesta. Viikonloppu sujui sitten vähän rauhallisemmissa merkeissä, lauantai-iltakin meni futista katsellessa Ilarin seurassa, muun seurueen käydessä myös vähän baila baila.
Back to Bali 5.-11.4.
Illalla Mikon kanssa saavuimme reissultamme takaisin Balille, Timo lentokentän kahviosta mukaan ja matka kohti uutta villaa oli valmis alkamaan. Perillä meitä odotti Olli sekä hänen äitinsä ja siskonsa. Majoitusongelmia ei kuitenkaan päässyt syntymään, makuupaikat neljälle + lisävuode + patja takasivat kaikille kelvolliset nukkumismahdollisuudet.
Heti tiistaiaamuna oli karu paluu arkeen, itse jouduin heti ensimmäisenä ”natsimuijan” (tiukemmasta kielen opettajasta yleisesti keskuudessamme käytettävä nimitys) indonesian kielen tunnille. Yllätyksekseni en ollutkaan niin pihalle kuin olisin odottanut. Meitä taisi olla tunnilla noin kymmenen oppilasta, kun normaalimäärän pitäisi olla 25. Kuulemma aiemmin oli ollut vähemmänkin porukkaa paikalla. Moni vietti siis omaa lomaa samoihin aikoihin. Keskiviikon jälkeen kouluviikko oli ohi.
Loppuviikon ja viikonlopun aikana tuli sitten Timolle esiteltyä surffiaaltoja ja Balin yöelämää. Eli normaalia opiskelijaelämää a la Bali.
Heti tiistaiaamuna oli karu paluu arkeen, itse jouduin heti ensimmäisenä ”natsimuijan” (tiukemmasta kielen opettajasta yleisesti keskuudessamme käytettävä nimitys) indonesian kielen tunnille. Yllätyksekseni en ollutkaan niin pihalle kuin olisin odottanut. Meitä taisi olla tunnilla noin kymmenen oppilasta, kun normaalimäärän pitäisi olla 25. Kuulemma aiemmin oli ollut vähemmänkin porukkaa paikalla. Moni vietti siis omaa lomaa samoihin aikoihin. Keskiviikon jälkeen kouluviikko oli ohi.
Loppuviikon ja viikonlopun aikana tuli sitten Timolle esiteltyä surffiaaltoja ja Balin yöelämää. Eli normaalia opiskelijaelämää a la Bali.
24. huhtikuuta 2010
Kuvia reissusta...
16. huhtikuuta 2010
Kuala Lumpur + Sepang = Malesia ja formulaviikonloppu 3.-5.4.
Lento Phuketista Kuala Lumpuriin oli noin pari tuntia myöhässä. Tästä syystä johtuen saavuimme KL:n keskustaan noin kolmen aikaan aamuyöllä. Olimme alunperin meinanneet majoittua KL:ssa vaihdossa olleiden kämpille, mutta lattiapaikat eivät houkuttaneet. Päätimme siis ottaa hostellin. Noh, kellot eivät oikein soineet, formulaviikonloppu, niin ehkä kaikki on noin niin kuin suurin piirtein täynnä. Lopulta soitto ja lattiapaikkojen varaus. Pääsimme neljän aikoihin majoittumaan. Kämpillä oli jatkot käynnissä, olihan koulu siellä loppunut ja porukalla loma alkanut.
Pienten unien jälkeen lähdimme Mikon ja Timon kanssa kohti Sepangia ja aika-ajoja. Taksimatka sujui yllättävänkin nopeasti. Radalle päästyämme totesimme, että ei taida aika-ajot paljoa katsojia kerätä, tästä syystä matkakin sujui ilman suurempia ruuhkia. Aika-ajot olivat ja menivät, ei jäänyt paljon tietoa kuka oli kuka, mutta olevinaan ainakin maailman nopeimman heikin bongasimme. Aika-ajojen loppuhetkillä bongasimme hostiemme saapuneen myös rata-alueelle, ja yhteiskyydillä (minibussi jota kuljetti ystävämme willybilly) lähdimme siirtymään kohti KL:n keskustaa ja ManU-Chelsea matsia. Kyseinen ottelu tuntui kiinnostavan kaikkia formuloita enemmän. Matsin jälkeen siirryimme kämpille, jossa kehittelimme uuden juomapelin, sneppauksen. Ei siitä sen enempää, herrasmiesten laji ja vain paikalla olleet lajin hienouden ymmärtävät. Yöllä kävimme suorittamassa erään nimeltä mainitsemattoman hostimme KL-vaihtoajan haaveen, vieraillessamme "vihreän elefantin johtajatason terveyskylpylässä". Vierailusta ei tainnut jäädä noin kahdeksan hengen ryhmälle käteen muuta kuin yksi lempinimi ja muutamat makeiset. Yösyömisten jälkeen napattiin kämpille vielä kokonainen kana (grillattu siis) evääksi, jos nälkä pääsisi yllättämään.
Muutaman tunnin unien (tällä kertaa sängyssä nukutun, kiitos hosteille vieraanvaraisuudestanne)ja Mc-aamupalan jälkeen lähdimme koko osaston voimalla siirtymään samalla willybilly-kyydllä rataa kohti. Tässä vaiheessa voi jo todeta, että viikonlopun parasta antia olivat nuo kisabussi-matkat radalle ja pois. Niin, radalle kun päästiin, oli Malesian kuninkaallisten ilmavoimien show alkamassa, ja itsehän tätä ei tajuttu, ennen kuin meinasi löysät valahtaa housuun hirveän jylinän yllättäessä pään yläpuolella. Vaikuttavia vekottimia nuo hävittäjät. Itse formulakisasta ei jäänyt paljon käteen. Edelleen epätietoisuus siitä, kuka kukin on vaivasi. Suomalaista sydäntä lämmitti kisan alku puolella erään muutamankertaisen saksalaisen maailmanmestarin siirtyminen skootterimieheksi juuri silmiemme edessä. Eli mitä opimme? Jos formuloita haluaa paikan päältä seurata, paras vaihtoehto on seurata sitä Bernien vierestä jostain motorhomesta, tai jos katsomossa on, niin pitää olla valotaulu mielellään vastapuolella, pitää tietää kenellä on minkäkin värinen kypärä, eikä joku kisaradio/tv olisi myöskään pahitteeksi. Eli näillä opeilla etiäpäin.
Paluukyyti oli jälleen varsinaista tapahtumaa parempi. Kämpillä vuorossa oli jälleen sneppausta ja ruokailua. Maanantaina sitten porukka rupesi pikku hiljaa tekemään lähtöä kuka mihinkin, Timo lähti edellisellä lennolla kohti Balia minun ja Mikon seuratessa seuraavalla perässä. Paluu arkeen oli alkava.
Pienten unien jälkeen lähdimme Mikon ja Timon kanssa kohti Sepangia ja aika-ajoja. Taksimatka sujui yllättävänkin nopeasti. Radalle päästyämme totesimme, että ei taida aika-ajot paljoa katsojia kerätä, tästä syystä matkakin sujui ilman suurempia ruuhkia. Aika-ajot olivat ja menivät, ei jäänyt paljon tietoa kuka oli kuka, mutta olevinaan ainakin maailman nopeimman heikin bongasimme. Aika-ajojen loppuhetkillä bongasimme hostiemme saapuneen myös rata-alueelle, ja yhteiskyydillä (minibussi jota kuljetti ystävämme willybilly) lähdimme siirtymään kohti KL:n keskustaa ja ManU-Chelsea matsia. Kyseinen ottelu tuntui kiinnostavan kaikkia formuloita enemmän. Matsin jälkeen siirryimme kämpille, jossa kehittelimme uuden juomapelin, sneppauksen. Ei siitä sen enempää, herrasmiesten laji ja vain paikalla olleet lajin hienouden ymmärtävät. Yöllä kävimme suorittamassa erään nimeltä mainitsemattoman hostimme KL-vaihtoajan haaveen, vieraillessamme "vihreän elefantin johtajatason terveyskylpylässä". Vierailusta ei tainnut jäädä noin kahdeksan hengen ryhmälle käteen muuta kuin yksi lempinimi ja muutamat makeiset. Yösyömisten jälkeen napattiin kämpille vielä kokonainen kana (grillattu siis) evääksi, jos nälkä pääsisi yllättämään.
Muutaman tunnin unien (tällä kertaa sängyssä nukutun, kiitos hosteille vieraanvaraisuudestanne)ja Mc-aamupalan jälkeen lähdimme koko osaston voimalla siirtymään samalla willybilly-kyydllä rataa kohti. Tässä vaiheessa voi jo todeta, että viikonlopun parasta antia olivat nuo kisabussi-matkat radalle ja pois. Niin, radalle kun päästiin, oli Malesian kuninkaallisten ilmavoimien show alkamassa, ja itsehän tätä ei tajuttu, ennen kuin meinasi löysät valahtaa housuun hirveän jylinän yllättäessä pään yläpuolella. Vaikuttavia vekottimia nuo hävittäjät. Itse formulakisasta ei jäänyt paljon käteen. Edelleen epätietoisuus siitä, kuka kukin on vaivasi. Suomalaista sydäntä lämmitti kisan alku puolella erään muutamankertaisen saksalaisen maailmanmestarin siirtyminen skootterimieheksi juuri silmiemme edessä. Eli mitä opimme? Jos formuloita haluaa paikan päältä seurata, paras vaihtoehto on seurata sitä Bernien vierestä jostain motorhomesta, tai jos katsomossa on, niin pitää olla valotaulu mielellään vastapuolella, pitää tietää kenellä on minkäkin värinen kypärä, eikä joku kisaradio/tv olisi myöskään pahitteeksi. Eli näillä opeilla etiäpäin.
Paluukyyti oli jälleen varsinaista tapahtumaa parempi. Kämpillä vuorossa oli jälleen sneppausta ja ruokailua. Maanantaina sitten porukka rupesi pikku hiljaa tekemään lähtöä kuka mihinkin, Timo lähti edellisellä lennolla kohti Balia minun ja Mikon seuratessa seuraavalla perässä. Paluu arkeen oli alkava.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)