Lento Phuketista Kuala Lumpuriin oli noin pari tuntia myöhässä. Tästä syystä johtuen saavuimme KL:n keskustaan noin kolmen aikaan aamuyöllä. Olimme alunperin meinanneet majoittua KL:ssa vaihdossa olleiden kämpille, mutta lattiapaikat eivät houkuttaneet. Päätimme siis ottaa hostellin. Noh, kellot eivät oikein soineet, formulaviikonloppu, niin ehkä kaikki on noin niin kuin suurin piirtein täynnä. Lopulta soitto ja lattiapaikkojen varaus. Pääsimme neljän aikoihin majoittumaan. Kämpillä oli jatkot käynnissä, olihan koulu siellä loppunut ja porukalla loma alkanut.
Pienten unien jälkeen lähdimme Mikon ja Timon kanssa kohti Sepangia ja aika-ajoja. Taksimatka sujui yllättävänkin nopeasti. Radalle päästyämme totesimme, että ei taida aika-ajot paljoa katsojia kerätä, tästä syystä matkakin sujui ilman suurempia ruuhkia. Aika-ajot olivat ja menivät, ei jäänyt paljon tietoa kuka oli kuka, mutta olevinaan ainakin maailman nopeimman heikin bongasimme. Aika-ajojen loppuhetkillä bongasimme hostiemme saapuneen myös rata-alueelle, ja yhteiskyydillä (minibussi jota kuljetti ystävämme willybilly) lähdimme siirtymään kohti KL:n keskustaa ja ManU-Chelsea matsia. Kyseinen ottelu tuntui kiinnostavan kaikkia formuloita enemmän. Matsin jälkeen siirryimme kämpille, jossa kehittelimme uuden juomapelin, sneppauksen. Ei siitä sen enempää, herrasmiesten laji ja vain paikalla olleet lajin hienouden ymmärtävät. Yöllä kävimme suorittamassa erään nimeltä mainitsemattoman hostimme KL-vaihtoajan haaveen, vieraillessamme "vihreän elefantin johtajatason terveyskylpylässä". Vierailusta ei tainnut jäädä noin kahdeksan hengen ryhmälle käteen muuta kuin yksi lempinimi ja muutamat makeiset. Yösyömisten jälkeen napattiin kämpille vielä kokonainen kana (grillattu siis) evääksi, jos nälkä pääsisi yllättämään.
Muutaman tunnin unien (tällä kertaa sängyssä nukutun, kiitos hosteille vieraanvaraisuudestanne)ja Mc-aamupalan jälkeen lähdimme koko osaston voimalla siirtymään samalla willybilly-kyydllä rataa kohti. Tässä vaiheessa voi jo todeta, että viikonlopun parasta antia olivat nuo kisabussi-matkat radalle ja pois. Niin, radalle kun päästiin, oli Malesian kuninkaallisten ilmavoimien show alkamassa, ja itsehän tätä ei tajuttu, ennen kuin meinasi löysät valahtaa housuun hirveän jylinän yllättäessä pään yläpuolella. Vaikuttavia vekottimia nuo hävittäjät. Itse formulakisasta ei jäänyt paljon käteen. Edelleen epätietoisuus siitä, kuka kukin on vaivasi. Suomalaista sydäntä lämmitti kisan alku puolella erään muutamankertaisen saksalaisen maailmanmestarin siirtyminen skootterimieheksi juuri silmiemme edessä. Eli mitä opimme? Jos formuloita haluaa paikan päältä seurata, paras vaihtoehto on seurata sitä Bernien vierestä jostain motorhomesta, tai jos katsomossa on, niin pitää olla valotaulu mielellään vastapuolella, pitää tietää kenellä on minkäkin värinen kypärä, eikä joku kisaradio/tv olisi myöskään pahitteeksi. Eli näillä opeilla etiäpäin.
Paluukyyti oli jälleen varsinaista tapahtumaa parempi. Kämpillä vuorossa oli jälleen sneppausta ja ruokailua. Maanantaina sitten porukka rupesi pikku hiljaa tekemään lähtöä kuka mihinkin, Timo lähti edellisellä lennolla kohti Balia minun ja Mikon seuratessa seuraavalla perässä. Paluu arkeen oli alkava.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti