Piinaviikot osa 2/2 - lopputentit ja adios Bali 3.-7.5.

Maanantaiaamu alkoi Bahasa Indonesian eli Indonesian kielen tentillä. Kuinka ollakaan, toisen opettajan tentti oli lähes identtinen edellisellä viikolla tehdyn harjoitustentin kanssa. Eli lopputulokset lienevät ihan hyvät. Turismin tentti paljastuikin ”open books” -tentiksi. Sikäli hyvä, mutta kun ei muistiinpanoja ja luentokalvoja ollut.. Onneksi kavereilta sai lainattua muistiinpanoja, niin ei tarvinnut pelkillä omilla mielipiteillä edetä, vaan sai jotain ”faktaa” paperiin.

Tiistaiaamuna vuorossa olikin sitten Bahasa Indonesian suullinen tentti, parin kanssa vuoropuheluna suoritettava. Kaksi eri opettajaa, hieman eri tavat pitää se. Onneksi itselle sattui helpompi opettaja. Aiheeksi saimme Heinin kanssa ”tourist attraction”. Kummallakaan ei mitään hajua, mutta onneksi kielen keltainen raamattu antoi vinkkejä mitä kyseisestä aiheesta voi puhua. Pienen dialogin käsikirjoitus ja ulkoa opettelu. Sitten omalla vuorolla luokkaan ja ”keskustelu” läpi. Kai siitä hyväksytty tuli. Tiistain toinen tentti oli Indonesian kulttuurista. Neljä essee kysymystä, joista kaksi oli esiintynyt läheisessä muodossaan jo välitentissä. Niihin ja yhteen uuteen tulivat vastaukset syntyivät helposti, mutta Balin ja parin muun saaren kulttuurien vertailu jäi jostain kumman syystä vastaamatta/tekemättä. Tiistai-iltapäivällä olo tuntui jo paremmalta, ja lähdimme Ollin ja Tonin kanssa rannalle palloilemaan. Illalla sitten pieni tutustuminen seuraavan päivän ”open booksiin”.

Keskiviikkoaamu paljasti sen, että tiistain rannalla urheilut eivät olleet hyvää tehneet, olo oli heikohko ja mittari värähtikin jo aamutuimaan 38 asteeseen. Ensimmäisenä tenttinä oli Aasian talouden ja bisneksen ”open books”. Kahdeksan esseetä joista viiteen piti vastata. Viides vastaus jäi kesken, aika loppui. Toinen, lain tentti, olikin sitten jälleen kotitentti. Kotimatkasta koululta kotiin tulikin sitten yksi pieni murheenkryyni. Mutka+irtohiekka=lipat. Ei muuta kuin kerran vielä BIMCiin. Käsiin ja käsivarsiin pientä pakkailua ja takaisin kämpille. Kohtalon ivaa kai, viimeinen päivä skootterilla ja ensimmäiset kunnon asfalttisyöksyt, ja vielä selvin päin. Iltapäivän mittaan alkoi tuntua entistä kuumeisemmalta, ja mittari värähtikin peräti 39 asteeseen. Alkoi näyttää huonolta seuraavan päivän päätösseremonioita ja päätöspippaloita ajatellen.

Panadol ja burana olivat sen verran tehneet tehtäviään, että aamulla päädyin Ollin kyydissä kuitenkin koululle. Mikko oli jo ottanut suunnaksi Tanjan kanssa Gilit, minkä ymmärrän täysin. Seremoniaan puettiin päälle tietenkin traditional -kuteet, joita jo aiemmin täällä on esitelty. Mutta nyt on mustaa keltaisella ”Teemu Honkanen was fully registered at Udayana University and has succesfully attented a study program in Bali International Program On Asian Studies. Ei paha, huomioon ottaen että aamulla vasta palautettiin laki-kurssin kotitentti, jolle oli viimeinen palautuspäivä seuraavan viikon maanantai. Iltapäivä sujui kevyesti pakatessa, alkoihan aika Balilla olla osaltani vietetty. Illalla vielä kävimme päätöspippaloissa pyörähtämässä Aikon -baarissa, eikä sitä Skaikkaria voinut hyvästelemättä jättää. Näin päivät Balilla loppuivat. Perjantaina päivällä kohti Thaimaata ja parin viikon rentoutumista ennen paluuta Suomeen.

Kiitos matkassani tavalla tai toisella mukana olleille!

Piinaviikot osa 1/2 - viimeinen ”normaali” kouluviikko 26.4.-2.5.

Viimeinen kouluviikko sujui viimeisten luentojen ja harjoitustenttien merkeissä. Torstain ekskursio jätettiin yhteisymmärryksessä koulun kanssa väliin, joku vuorille suuntautuva retki se olisi ollut, mutta ei siellä mitään sateen aikana olisi tehnyt. Ei jäänyt harmittamaan.

Viikonloppua ja vapun viettoa kohti kovasti olivat siis katseet käännetty. Mikko ja Tanja lähtivät perjantaiaamuna Singaporeen, Ollin ja Tonin suunnatessa matkaansa Gileille. Itse suunnittelin viettäväni vapun muun vaihtoporukan parissa, mutta vatsa päätti olla eri mieltä. Vajaa kolmen päivän ”ei niin kiinteä” vatsa vei voiton, loppua kohti lämmön saattelemana. Tuli siis harvinainen vappu, pään sijasta sekaisin olikin vatsa. Sunnuntai-iltana alkoi jo hieman helpottaa, ja seuraavan viikon lopputentteihin lukeminen alkoi, tutulla Bali-kaavalla; max 1 h / tentti.

More Bali-time 19.-25.4.

Toiseksi viimeinen ”normaalikouluviikko” ennen tenttejä. Maanantai ja tiistai menivät taas normaalisti koulun penkillä istuen, mutta keskiviikkona jouduin (oli siis pakko) jättää koulun väliin, kun piti saattaa viisumin pidennys operaatio loppuun.

Operaatio viisumin pidennys
Kyseinen operaatio taisi alkaa edellisellä viikolla tiistaina 13. päivä. Menimme Heinin kanssa koulun jälkeen maahanmuuttoviranomaisten juttusille. Noh, olimme silloin toimistolla kello 12.10. Siellä oli tietenkin tauko menossa, kesto 12.00-13.00. Tauon jälkeen saimme vihdoin ohjeen täyttää hakukaavakkeen. Emme sen enempää sitä lukeneet vaan täytimme sen. Noh, kun palasimme tiskille, yrmeä koputti vain paperissa ollutta tekstiä ”black ink”. Mehän olimme täyttäneet kaavakkeen ”normaalilla sinisellä mustekynällä”. Kuulemma skannauksen takia pitää täyttää mustalla, just… Noh, ei auttanut muu kuin hakea uudet kaavakkeet ja täyttää ne ohjeiden mukaan. Sen jälkeen laput yrmeälle sedälle ja istumaan. Ei tarvinnut onneksi hirveän kauaa odottaa, kun setä kutsui luokseen ja antoi kuitin, missä pyydettiin palaamaan toimistoon 19. päivä maksamaan viisumi.

Tämän teimme sitten maanantaina. Ensimmäisenä menimme suoraan maksutiskille. Eihän se niin onnistunut, vaan kuittiin/laskuun piti vielä hakea allekirjoitus yrmeältä sedältä toiselta tiskiltä, ennen kuin sai maksaa. Maksun jälkeen tulikin ohje palata toimistoon seuraavan kerran keskiviikkona 21. päivä kello 9.00, jolloin ehkä passit pitäisi saada.

Teimme jälleen niin kuin oli käsketty, ja passit viisumeineen saimmekin sillä kertaa varsin kivuttomasti. Operaatio oli suoritettu onnistuneesti.

Tarinan opetukset:
1. Visa on arrival -viisumin voi myös uusia. Tarvitaan kopiot passin etu- ja viisumisivuista sekä lentolipusta ja tietenkin itse passi. Ja rahaa 250000 paikallista, eli normaalin visa on arrivalin hinta.
2. Indonesialainen byrokratia, voi olla aika raskasta, mutta eipähän Kelan kanssa tarvitse enää kiroilla Suomessa. (Vaikka uusiminen loppujen lopuksi aika helposti ja jouhevasti mielestäni kävi, joskin hieman suorempi tuo tie voisi olla, mutta ehkä sitten muutaman henkilön työt loppuisivat.)
3. Visa on arrivalin uusiminen on paljon helpompaa kuin opiskelijaviisumin uusiminen (ja taitaa olla myös halvempaa). Suosi siis Visa on arrivalia jos olet maksimissaan 60 päivää maassa kerrallaan.
4. Kikkaile lennot sillein, että ei tarvitse kolmen päivän takia uusia viisumia. Mutta jos on pakko uusia, tulee se varmaan halvemmaksi kuin maastapoitumistiskinmiehen/naisen lahjominen, jonka siis yhden päivän viisumin ylityksen takia suoritin jo aiemmin (200000 paikallista rahaa) tai sakon maksaminen (250000 paikallista per päivä).


Loppuviikko menikin odotellessa miten Islannin tuhkat käyttäytyvät, sillä olihan Mikon tyttöystävän Tanjan ja Ollin kaverin Tonin pitänyt saapua Balille jo ajat sitten. Olli joutui selkkausten takia lopulta perjantaina lähtemään itsekseen Pandungiin ostosmatkalle. Lauantaina taisi sitten tulla etenkin Mikolle mieluinen tieto, että sunnuntaiaamuna Suomeen aikaa matkalaisten reissu alkaisi ja Balille saapuisivat maanantaina 26. päivä.

Sunnuntaina repäisin, rasti seinään, kävin lenkillä! Vähän yli puoli tuntia kävelyvauhtista hölkkää. Tosin tuntui kuin olisin juossut paljon pidempään. Noh, ehkä se tästä lähtee kunto nousemaan, sopii toivoa.

Bali-time 12.-18.4.

Maanantain ja tiistain istuin koulun penkillä kiltisti, mutta keskiviikkona lähdimme Timon ”last day in Bali” kunniaksi surffaamaan aamulla, jota olimme yrittäneet jo monta kertaa siinä epäonnistuen. Taisi Timo kesyttää muutakin kuin aaltoja sillä reissulla… Illalla kävimme vielä Timon läksiäisillallisella nauttimassa Gita´sin buffetmätön (loistomesta, by the way). Tämän lisäksi kävimme vielä ”olutpuutarhassa” ja taisi Timo käydä vielä ”vihreässä laatikossakin”, meidän muiden tyytyessä yöuniin seuraavan päivän ”koulun käynnin” takia. Torstaiaamuna sanottiin Timolle näkemiin ja meillä oli ekskursio Nusa Dualle, Balin turismin kehittämiskeskukseen. Nusa Dua on tämmöinen ”halpa” viiden tähden resort -alue Balin eteläosassa.

Torstai-iltana saimme lisää tuttuja kylään, Ilarin ja Annen. He siis Malesian tuttuja/hosteja. Heidän kanssaan kävimme perinteiset ”taivaspuutarhan” ilmaiset tapakset ja drinkit kierroksen tekemässä. Sen jälkeen perinteinen ”vihreä laatikko”, ja taisi iltaan mahtua omalta osaltani myös muutama muukin menomesta. Viikonloppu sujui sitten vähän rauhallisemmissa merkeissä, lauantai-iltakin meni futista katsellessa Ilarin seurassa, muun seurueen käydessä myös vähän baila baila.

Back to Bali 5.-11.4.

Illalla Mikon kanssa saavuimme reissultamme takaisin Balille, Timo lentokentän kahviosta mukaan ja matka kohti uutta villaa oli valmis alkamaan. Perillä meitä odotti Olli sekä hänen äitinsä ja siskonsa. Majoitusongelmia ei kuitenkaan päässyt syntymään, makuupaikat neljälle + lisävuode + patja takasivat kaikille kelvolliset nukkumismahdollisuudet.

Heti tiistaiaamuna oli karu paluu arkeen, itse jouduin heti ensimmäisenä ”natsimuijan” (tiukemmasta kielen opettajasta yleisesti keskuudessamme käytettävä nimitys) indonesian kielen tunnille. Yllätyksekseni en ollutkaan niin pihalle kuin olisin odottanut. Meitä taisi olla tunnilla noin kymmenen oppilasta, kun normaalimäärän pitäisi olla 25. Kuulemma aiemmin oli ollut vähemmänkin porukkaa paikalla. Moni vietti siis omaa lomaa samoihin aikoihin. Keskiviikon jälkeen kouluviikko oli ohi.

Loppuviikon ja viikonlopun aikana tuli sitten Timolle esiteltyä surffiaaltoja ja Balin yöelämää. Eli normaalia opiskelijaelämää a la Bali.

Kuvia reissusta...

Tästä kuvia Laosin ajoilta ja tässä Thaikkulan ajoilta. Lisää luvassa jossain vaiheessa, vähän laahaa päivitykset jäljessä, mutta tällaista on netittömän opiskelijan karu arki. Pahoitteluni.

Kuala Lumpur + Sepang = Malesia ja formulaviikonloppu 3.-5.4.

Lento Phuketista Kuala Lumpuriin oli noin pari tuntia myöhässä. Tästä syystä johtuen saavuimme KL:n keskustaan noin kolmen aikaan aamuyöllä. Olimme alunperin meinanneet majoittua KL:ssa vaihdossa olleiden kämpille, mutta lattiapaikat eivät houkuttaneet. Päätimme siis ottaa hostellin. Noh, kellot eivät oikein soineet, formulaviikonloppu, niin ehkä kaikki on noin niin kuin suurin piirtein täynnä. Lopulta soitto ja lattiapaikkojen varaus. Pääsimme neljän aikoihin majoittumaan. Kämpillä oli jatkot käynnissä, olihan koulu siellä loppunut ja porukalla loma alkanut.

Pienten unien jälkeen lähdimme Mikon ja Timon kanssa kohti Sepangia ja aika-ajoja. Taksimatka sujui yllättävänkin nopeasti. Radalle päästyämme totesimme, että ei taida aika-ajot paljoa katsojia kerätä, tästä syystä matkakin sujui ilman suurempia ruuhkia. Aika-ajot olivat ja menivät, ei jäänyt paljon tietoa kuka oli kuka, mutta olevinaan ainakin maailman nopeimman heikin bongasimme. Aika-ajojen loppuhetkillä bongasimme hostiemme saapuneen myös rata-alueelle, ja yhteiskyydillä (minibussi jota kuljetti ystävämme willybilly) lähdimme siirtymään kohti KL:n keskustaa ja ManU-Chelsea matsia. Kyseinen ottelu tuntui kiinnostavan kaikkia formuloita enemmän. Matsin jälkeen siirryimme kämpille, jossa kehittelimme uuden juomapelin, sneppauksen. Ei siitä sen enempää, herrasmiesten laji ja vain paikalla olleet lajin hienouden ymmärtävät. Yöllä kävimme suorittamassa erään nimeltä mainitsemattoman hostimme KL-vaihtoajan haaveen, vieraillessamme "vihreän elefantin johtajatason terveyskylpylässä". Vierailusta ei tainnut jäädä noin kahdeksan hengen ryhmälle käteen muuta kuin yksi lempinimi ja muutamat makeiset. Yösyömisten jälkeen napattiin kämpille vielä kokonainen kana (grillattu siis) evääksi, jos nälkä pääsisi yllättämään.

Muutaman tunnin unien (tällä kertaa sängyssä nukutun, kiitos hosteille vieraanvaraisuudestanne)ja Mc-aamupalan jälkeen lähdimme koko osaston voimalla siirtymään samalla willybilly-kyydllä rataa kohti. Tässä vaiheessa voi jo todeta, että viikonlopun parasta antia olivat nuo kisabussi-matkat radalle ja pois. Niin, radalle kun päästiin, oli Malesian kuninkaallisten ilmavoimien show alkamassa, ja itsehän tätä ei tajuttu, ennen kuin meinasi löysät valahtaa housuun hirveän jylinän yllättäessä pään yläpuolella. Vaikuttavia vekottimia nuo hävittäjät. Itse formulakisasta ei jäänyt paljon käteen. Edelleen epätietoisuus siitä, kuka kukin on vaivasi. Suomalaista sydäntä lämmitti kisan alku puolella erään muutamankertaisen saksalaisen maailmanmestarin siirtyminen skootterimieheksi juuri silmiemme edessä. Eli mitä opimme? Jos formuloita haluaa paikan päältä seurata, paras vaihtoehto on seurata sitä Bernien vierestä jostain motorhomesta, tai jos katsomossa on, niin pitää olla valotaulu mielellään vastapuolella, pitää tietää kenellä on minkäkin värinen kypärä, eikä joku kisaradio/tv olisi myöskään pahitteeksi. Eli näillä opeilla etiäpäin.

Paluukyyti oli jälleen varsinaista tapahtumaa parempi. Kämpillä vuorossa oli jälleen sneppausta ja ruokailua. Maanantaina sitten porukka rupesi pikku hiljaa tekemään lähtöä kuka mihinkin, Timo lähti edellisellä lennolla kohti Balia minun ja Mikon seuratessa seuraavalla perässä. Paluu arkeen oli alkava.

Koh Phi Phi Dan 28.3.-1.4. + Phuket 1.-2.4.

Lautta matkan jälkeen päätimme mennä ensimmäisenä ruokailemaan. Edellisestä lentokentältä otetusta, ehkä ylihinnoitellusta, majoituksesta viisastuneena päätimme hylätä sataman majoituksentarjoajat, ja ruuan jälkeen suunnata omin jaloin etsimään bungalowta. Huomasimme, että budjetillamme ei ihan rannasta hulppeinta majoitusta tulla saamaan. Otimmekin lopulta pari bungalowta alle 100 metrin päästä rannasta, hintaa taisi tulla vähän alle kymppi mieheen. Ensimmäinen päivä/ilta kului perinteisin kujein. Varovaista tutustumista ympäristöön sekä hyvää ruokaa ja juomaa. Lopulta illalla päädyimme rantaan, jossa tuntui olevan parhaat bileet. Ilmainen ”hiekkaämpäri” ja siitähän se taas lähti. Musiikin loppumiseen asti mentiin.

Maanantaiaamuna pääsimme kuitenkin ihmisten aikaan ylös, ja kävimme varaamassa iltapäiväksi snorklausreissun. Reissu oli muuten ihan ok, mutta se loppui ”hieman” kesken. Vesisade alkoi jossain neljän aikoihin, jonka osittain kastelemat muiden maiden turistit eivät enää halunneet tehdä muuta kuin mennä takaisin rantaan ja majoihinsa. Kerkesimme reissulla käydä moikkaamassa apinoita, snorklaamassa kerran ja tutustumassa the Beach –leffasta tuttuihin maisemiin Phi Phi Lay:lla. Tosin kyseistä leffaa en ole itse vieläkään nähnyt.. Retkeen olisi kuulunut vielä ainakin shark poitilla snorklaus ja auringonlasku. Hait jäivät ehkä vähän allekirjoittanutta harmittamaan, mutta auringonlaskua ei olisi nähty, koska aika paksu pilviverho peitti näkyvyyden. Illalla ohjelmamme oli lähes identtinen edellisillan kanssa. Tosin se päättyi jo pari tuntia aiemmin. Rannan baarien vetonaulana toimivat tulitanssit, jotka taitavat olla aika yleisiä täälläpäin, mitä on muidenkin Thaimaan matkoista kuullut/kuvia nähnyt. Ihan hyvinhän ne vetävät, ja näyttävän näköistähän se tuli pimeässä illassa on.

Tiistaiaamuna vaihdoimme majapaikkaa. Porvaritulokkaamme oli saanut tarpeekseen ahtaasta bungalowsta, jossa oli vain tuuletin, patja, itikkaverkko, wc-pönttö (ilman välikantta meidän bungalowssa) ja kylmä suihku. Päädyimme hieman kalliimpaan vaihtoehtoon, on ilmastointi, lämmin vesi, jääkaappi, tv, mitä nyt tuleva DI voi vaatia. Ja tietysti merinäköala omasta huoneesta käsin (turvallisen korkealla tsunamien varalta, joista varoitus oli annettu ti-ke yönä, mutta ei meille siitä tietoa tullut, jälkeenpäin kuultiin) sekä uima-allas lähes meren tuntumassa. Tosin allas on yhteinen muiden vieraiden kanssa. Tiistaina emme oikein muuta tehneet kuin söimme, otimme aurinkoa, pidättelimme sadetta, söimme ja nautimme jälleen ilmaisen ”hiekkaämpärin”. Rentoa, niin kuin lomalla pitää ollakin.

Keskiviikkona urheilimme. Kävelimme yhdelle viewpointille, josta avautui varsin kattava näkymä molemmille Phi Phin saarille. Helppohan se on Veikan ilman lisähappea Everestille kiivetä, mutta kiipeäpäs ilman lisänestettä kolmen kuukauden liikkumattomuuden jälkeen tollaselle pikku kukkulalle. Ei ollu hiki.

Torstaina oli lähtöpäivä. Lauttamatka Phukettiin, suunnaksi Patong Beach. Majoittuminen ja sen jälkeen suuntasimme tutustumaan paikkaan. Vesisade yllätti ruokailun jälkeen, ja jouduimme hetkeksi pitämään sadetta pieneen kuppilaan. Perjantain hellepäivän vietimme netteillen ja rannalla maaten ennen lentoamme Kuala Lumpuriin.

One night in Bangkok – again 26.-27.3.

Matkamme jatkui siis Bangkokkiin. Alkuperäisesti olimme suunnitelleet suuntaavamme kohti Vietnamia, mutta ystäväni, tuleva DI, T. Koivikko (myös Iso-Timona tietyissä piireissä tunnettu) ilmoitti dipan olevan painoa vaille valmis, ja että lennot Bangkokkiin on otettu. Mikon kanssa pohdimme, että ehkä meidänkin on hyvä hengähtää tiiviin matkailun välissä, ja päätimme, että suuntaamme matkamme Bangkokin kautta Phukettiin, josta jatkamme sitten jollekin saarelle. (Osa syynä ainakin itsellä aurinkokohteeseen päätymisestä oli kova kilpailu ruskettumisesta toisen kalkkilaivan kapteenin Ollin kanssa, sillä eihän kaverille viitsinyt älytöntä etumatkaa antaa, kun toinen jo Balin paisteeseen palasi.) Perjantaiaamuna kahdeksan aikaan uudelleen muodostettu retkikuntamme oli kasassa, ja taksimatka Khao San Roadin maastoon oli valmis alkamaan. Niin busseillut kuin lentänyt osasto vakuuttelivat jaksamistaan, joten päätimme jättää aamupäiväunet väliin ja suunnata tutustumaan ympäristöön. Ensimmäisenä uudelle matkailijalle piti saada sandaalit hankittua, jotta matka ei olisi niin hikinen. Niiden löydyttyä tutustuimme Chinatowniin ja jokiveneilyyn, jonka jälkeen pyörimme iltapäivän ja illan KSR:n ympäristössä. Loppuillasta ideat olivat jo infernaalisia, kiitos Changin, mutta uusi pankkikortti episodi otti ja lyttäsi suunnitelmat. Rookie-Koivikko näytti omaavansa kyvyn olla kuuntelematta ja oppimatta toisten tekemistä virheistä. 14 tuntia maassa, ja pari viikkoa aiemmin uusittu luottokortti päätyi automaatin imaisemaksi. Kortteja menee, kortteja tulee. Osoittautui maailma, tai Bangkok, pieneksi paikaksi, sillä törmäsimme illan aikana pariin tuttuun ruotsalaiseen sekä kahteen (eri seurueisiin kuuluneisiin) opiskelutoveriimme Balilta.

Lauantaina meillä oli melkein koko päivä aikaa ennen iltalentoamme Phuketiin. Kävimme ihastelemassa taksista käsin kovin punaisia Bangkokin katuja. Yllättävän rauhallinen oli ilmeisesti suurmielenosoitus ollut, kun ei tainnut Suomessa juuri otsikoihin päästä. Lopulta pääsimme Chatuchakin markkinoille, joka oli alkuperäinen matkakohteemme ollut. Ja johan oli markkinat! Ostettavaa oli sukista krokotiileihin ja koiranpennuista banaaneihin. Jos ei jotain ollut myytävänä, se olisi todennäköisesti ollut kuitenkin järjestettävissä.



One night in Phuket.

Ei siitä sen enempää kerrottavaa. Iltalennolla kentälle, taksi alle ja hostelliin, aamulla pick-up ja satamaan, puolitoista tuntia lautalla Phi Phille.

Laos 18.-25.3.

Vang Vieng – mustelmia ja muistoja (enemmän tai vähemmän)…

Lento Kuala Lumpurista Vientianeen sujui melko unisesti. Hyvä niin, oli saatu edellisen lennon univelkoja takaisin maksetuksi. Vientianeen emme ehtineet juuri tutustua, joka kuvastaa kyllä matkaamme varsin hyvin. Monessa paikassa on käyty, mutta kovin pikaisesti. Tämä Vientianen reissu sisälsi taksimatkan lentokentältä bussiasemalle, jossa nousimme bussiin kohti Vang Viengia. Neljän tunnin paikallisbussi köröttelyn jälkeen pääsimme perille. Majoituimme heti ensimmäiseen vastaan tulleeseen hostelliin. Illan päätteeksi lähdimme illalliselle valmistautuen seuraavan päivän tuubailuun.

Perjantaina brunssin jälkeen suuntasimme Mekongin varteen. Heti perille päästyämme nokkamme eteen työnnettiin käärmeshotit, ja siitähän se sitten lähti. Renkaita emme edes viitsineet vuokrata. Tarkoituksenamme ei siis ollut laskea koko reittiä, vaan tutustua alkupään ”nähtävyyksiin”, joten siirtymät oli kätevä suorittaa virran mukana uiden. Ja siis uintimatkaa kertyi yhteensä se 50 metriä. Nähtävyyksiin tutustuttiin ja ennen kaikkea niiden tarjontaan. Kovin lasten hiekkaämpäreiltä tarjottavat vaikuttivat, tosin sisältö ei ollut niin kuivaa mihin hiekkalaatikolla pienenä sai tottua. Pimeän tultua tuktuk-saattue siirtyi takasin keskustaan, jossa jatkoimme alkuillan viitoittamalla tiellä. Harrastimme joen varrella myös swingejä ja liukuja jokeen. Hienot temput jäivät tekemättä, mutta seuraava aamu paljasti hienoja muistoja edellispäivän veteen laskeutumisista. Kylki, lonkka ja reisi osasto tuntui itse kullakin hieman sinertävän, palkintojen jaossa järjestys olisi ollut kutakuinkin Mikko, minä ja Olli. Myös ”watervolley” kivisessä ja mutaisessa joen pohjassa oli saanut allekirjoittaneen jalkapöydän turvoksiin, mutta rapatessa roiskuu.

Lauantaina ohjelmamme oli sama kuin perjantaina. Ainoastaan perjantai-ilta oli vaatinut oman uhrinsa, Ollin. Onneksi Olli oli kuitenkin hengissä, sillä noihin liukuihin ja hyppyihin ovat liian känniset turistit myös menehtyneet. Mutta kahteen pekkaan Mikon kanssa jatkoimme siitä mihin perjantaina oli jääty. Uutena ohjelmanumerona pelasimme myös ”juomapingistä”. Ollikin oli piristynyt hieman päivän aikana saapuen vähän ennen pimeää joukkoomme. Suunnistimme jälleen tuktuk-kulkueen mukana syömään, ja jatkoimme melkein aamuun asti. Itse tuli käytyä yön päätteeksi jossain paikallisten juhlissa. Juhlien tarkoitus jäi epäselväksi, sillä yhteistä kieltä ei ollut. Ruokaa ja BeerLao:a tarjottiin, joten ei kai sitä enempää voinut vaatia.


Luang Prabang – UNESCOn maailmanperintökohde

Sunnuntaiaamuna muutaman tunnin unien jälkeen hyppäsimme tällä kertaa seitsemän ja puolen tunnin bussimatkalle. Matkaa ei kilometreissä tainnut olla kuin vajaa parisataa, mutta vuoriston serpentiinitiet ottivat oman aikansa. Bussiin istahtivat myös pari ruotsalaista tyttöä keneen oli jo edellisiltana törmätty. Heidän kanssaan jalkauduimme etsimään bussimatkan jälkeen hostellia. Ei ihan ensi kokeilulla löytynyt, mutta vartin etsinnän jälkeen huoneet löydettiin. Illan päätteeksi lähdimme illallistamaan ruokamarkkinoille. Eurolla saikin seisovasta pöydästä ottaa mitä lystäsi, ja toisella eurolla sai lihatiskistä käydä parhaat palat valitsemassa.

Seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen meitä oli kasassa kolme suomalaista, pari ruottalaista ja pari brittiä. Lähdimme tuktuk-kiertueelle tutustumaan Pak Ou -luolaan ja Kuang Si -vesiputoukseen. Ensimmäinen, luola, ei jaksanut itseäni sytyttää. Tuhansia buddha -patsaita parin pienen luolahuoneen sisällä. Vesiputous kaikkine ”uima-altaine” ja pienenpien putousten kanssa oli sen sijaan varsin näyttävä ja rentouttava paikka. Suosittelen siis jättämään luolan väliin ja käyttävän sen ajan piknikistä nauttien vesiputouksen maisemissa. Illalla kävimme kolmistaan syömässä jälleen samaisilla ruokamarkkinoilla, sillä pitihän Mikollekin kyseinen paikka näyttää, ja hän oli edellisenä iltana joutunut tunnustamaan Vang Viengin ja bussimatkan vieneen voiton.

Seuraavaksi aamuksi olimme sopineet elefanttiratsastus ja –kylpemismatkan ruotsalaisten kanssa. Matkaan osallistui myös pari sveitsiläistä. Täytyy myöntää, että oli kyllä ihan rahansa arvoinen retki. Ensin jonkin sortin ratsastus vaihtelevassa maastossa, sitten leikkimistä elefanttien kanssa, lounas sekä retken päätteeksi kylpeminen joessa norsujen kanssa. Kaupunkiin paluun jälkeen suihku, kamat kasaan, ruokkis ja ei muuta kuin seuraavaa bussimatkaa kohti. Tällä kertaa oli vain 11 tunnin bussimatka takaisin Vientianeen.


Vientiane – jäähyväiset Ollille

Vientianeen saavuimme rattoisan bussimatkan jälkeen viiden maissa keskiviikkoaamuna. Ensin jätimme jäähyväiset ruotsalaisille matkaseuralaisillemme, jonka jälkeen rupesimme etsimään majoitusta. ”Sorry we are full” tuli aika monta kertaa, tai sitten hintaa oli reilusti liikaa meidän makuun. Lopulta löysimme ok majoituksen ok hintaan. Muutaman tunnin aamu-unet ja aamiainen/lounas Scandinavian Bakeryssa, ja olimme valmiita Sengdara-fitness vierailuun. Ensin vähän salilla hikoilua ja uintia, joiden jälkeen tunnin laoslaiseen kokovartalohierontaan. Hieronnan jälkeen teekupin jälkeen oli hyvä mennä jatkamaan rentoutumista saunan lauteille. Kyllä, saunan, sähkösauna, ei kai puusaunaa voi tässä kohtaa vaatia. Ihan hyvät löylyt olivat! Tosin höyrysauna oli aivan liian kuuma meidän makuumme. Illalla tallustelimme kevyesti kaupungilla, nähden osan ulkoilmakonsertista, joka oli osa jotain kulttuurihässäkkää. Illalla onnistuin vihdoin siinä, missä Olli onnistui ensimmäisinä hetkinään Balilla tekemään: pankkikortin unohtaminen automaattiin. Siinä Mikon kanssa mukavia juteltiin, tyytyväisenä löin rahat pussiin ja lähdin menemään. Täälläpäin maailmaahan ensin tulee rahat, sitten kortti. Näyttää vahvasti siltä, että onnekseni kortti on päätynyt vain automaatin imaisemaksi, sillä tililtä ei ole lähtenyt ylimääräistä mihinkään suuntaan. Ja sehän oli vain electron, onneksi jäi vielä luottokortti käyttöön. Pientä jännitystä kuitenkin aiheutti, kun yhteydenotto kortin sulkemiseksi luottokuntaan ei oikein onnistunut. Mutta kiitos kotiväelle ja EKOPin kantavalle voimalle korttiasioideni hoitamisesta!

Torstaina olivat vuorossa jäähyväiset vol. 2. Olli suuntasi matkansa KL:n kautta Balille, jonne hän oli saamassa vieraita kotiväestään. Mikon kanssa jäimme vielä hetkeksi kaupunkiin, ennen kuin suuntasimme matkamme kohti Bangkokkia. Koko reissu hostellista Bangkokin lentokentälle otti 12 tuntia. Bussimatkailusta oli siis saatu nauttia viime aikoina oikein urakalla.

One night in KL 17.-18.3.

Perthin vierailun jälkeen vietimme yhden yön pysähdyksen Malesian pääkaupungissa Kuala Lumpurissa ennen lentoamme Laosiin. Suunnistimme ensi töiksemme Back home –nimiseen hostelliin, jossa majoitumme siis kuin kotona. Varsinainen sattuma oli käsillä tunnin pari saapumisemme jälkeen, kun oveemme jälleen koputettiin. Tällä kertaa se ei ollutkaan respa-poika, vaan Natalia. Hän oli tullut niinikään yhden yön pysähdykselle, matkalla Vietnamista Australiaan.

Malesian reissumme koostui hyvin pienistä palasista: tutkimusmatkasta Chinatowniin, Petronasin Twin Towerien ja toisen tornin (en nyt just muista nimeä) iltavalaistuksessaan kuvaamisesta. Suoritimme myös kevyen piknikin PTT:n edustan puistossa. Seuraavana päivänä emme enää ehtineet kaupunkiin tutustua, aamupala ja lentokentälle. Matka kohti Laosia oli valmis jatkumaan.) iltavalaistuksessaan kuvaamisesta. Suoritimme myös kevyen piknikin PTT:n edustan puistossa. Seuraavana päivänä emme enää ehtineet kaupunkiin tutustua, aamupala ja lentokentälle. Matka kohti Laosia oli valmis jatkumaan.

Perth 11.-17.3.

Perthin reissun muistelut on jo hyvä aloittaa Balilta saakka. Matkaan lähtiessäni tiesin, että laskutavasta riippuen viisumini on ylittynyt sallitusta 1 tai 2 päivää. Sakkoja oli siis odotettavissa 18 tai 36 euroa. Viisumiin olisi saanut pidennyksen yliopiston kautta noin 30 euron hintaan. Päädyin välttämään kyseisen byrokratian, koska mielestäni ei olisi tuon 6 euron arvoista nähdä niin paljoa vaivaa, jota viisumin jatkaminen olisi vaatinut, ja rahallahan siitä joka tapauksessa selviää. Noh, tullivirkailija totesikin viisumini ylittyneen yhdellä päivällä. Voi kakka, olen laskenut väärin, päädyin toteamaan. Tullivirkailijan vuorosanoihin oli kirjoitettu, että mene poika takaisin jonoon kavereittesi taakse, laita 200 000 rupiaa (16 euroa) passin väliin ja tule uudestaan tiskille. No eihän se muu auttanut kuin tehdä työtä käskettyä. Mikä korruptio?! Noh, itse selvisin vähän oletettua halvemmalla, mutta tullivirkailija teki hyvän tilin. Win-win situation.

Seuraavana mieleen tulee käsidesipullo, tilavuudeltaan 200 ml. Ei siis kovin sallittu kapistus lentokoneeseen vietäväksi. Mutta pakkohan se on aina yrittää pikkaisen löytää järjestelmässä olevia aukkoja. Ja tällä kertaa siinä onnistuin! Jos osaman miehet tästä kuulisivat, ensi kesän töistä ei varmaankaan olisi puutetta... Mutta siis minkäs minä sille mahdan, että kaksi eri tarkastuspistettä penkoo ja pyörittää käsimatkatavarat ympäriämpäri, mutta salakuljettaja tekee sen minkä parhaiten osaa.

Noh, AirAsia maksoi kyllä takaisin. Perthissä huomasin rinkan ja suojahupun ottaneen aika paljon damagea.. Ja rinkassa ollut ulkoinen kovalevy ei enää suostunut toimimaan. Pitää varmaan jollain hakkerilla käyttää levy, niin saa edes tiedostot takaisin. Pienen reklamaation asian tiimoilta heitin, katotaan suostuuko AirAsia matkabudjettiani kasvattamaan, jos ei, niin otetaan yhteyttä Eurooppalaiseen.

Nyt kun Perthiin saakka on jo päästy, niin olimme perillä todellakin jo neljän jälkeen aamuyöstä. Ei muuta kuin taksiin ja cityyn päin aamupalalle ja majoitusta etsimään. Kovin monet paikat tuntuivat olevan kiinni, mutta vihdoin yhdeksän pintaan tärppäsi. Ihan ok majoitus ok hintaan saatiin (täytyy muistaa että jälleen länsivaltiossa myös länsivaltiohinnat, ei menty ihan Aasian hinnoilla). Globebackpackers taisi olla hostellin nimi. Ensimmäisen päivän/illan ohjelmaan kuului Perthin Central Business Districtiin tutustuminen, piknik Victoria's gardenissa maisemia ihaillen ja illan päätteeksi yksillä käyminen Markuksen hostaamana. Tosin Ollia ei paljon illan viimeinen ohjelma kiinnostanut, kuten kuvasta näkyy...



Perjantaiaamuksi olimme sopineet lähtevämme pelaamaan golffia. Kentäksi valikoitui Sea View Golf Club, aivan meren ja rannan vierestä. No, okei, meni siinä tiekin välissä... Päädyimme pelaamaan puolikkaan, koska mittari näytti +42 astetta, ja auringossa, joka pilvettömältä taivaalta porotti, tuskin oli paljoa viileämpi. Kenttä oli huikealla paikalla ja ihan ok kunnossa. Pelaajista ei aina voi sanoa samaa. Kiekan jälkeen kävimme syömässä kohtalaisen kokoiset fish and chipsit ennen rannalle ja VIILEÄÄN meriveteen menemistä. Oli aikamoista vaihtelua tuo meriveden "kylmyys". Pitkästä aikaa virkisti mennä uimaan, eikä tottuminen viileämpään veteen kestänyt kuin minuutin tai maksimissaan kaksi. Auringonlaskusta nautimme vielä rantabaarissa viileän juoman seurassa ennen poistumistamme takaisin cityyn.

Lauantaina suuntasimme Bali-osastomme voimin Cavershamin Wildlife Parkkiin tutustumaan paikallisiin elukoihin. Olihan niitä. Pakolliset kengurut koalat vompatit tuli nähtyä ja syötettyä ja silitettyä. Vesinokkaeläin vain taisi jäädä näkemättä, jos oikein muistan. Ihan mukava paikka, missä kaikki eläimet eivät ahtaissa häkeissä joutuneet olemaan, vaan tilavilla alueillaan. Tuon keikan jälkeen suuntasimme takaisin kaupunkiin. Kovasti yritimme, tai Mikko se kovin yrittäjä oli, liftata kohti kaupunkia, mutta epäystävällisten aussien ansiosta odottelimme bussia tovin jos toisenkin. Cityyn päästyämme päätimme että pitäähän se lähteä yöelämään tutustumaan. Noh, emme käyneet kuin yhdessä pubissa/baarissa. Yökerhoihin ei into kellään riittänyt. Jatkot kuitenkin päätettiin järjestää Ollin ja Jässin kanssa, Mikon väsähdettyä jo hieman aiemmin... Suuntasimme hostellilta haettujen eväspullojen kanssa King's Parkkiin (samanlainen puisto kuin Central Park Nykissä, mitä nyt paljon laajempi) josta näki cityn skylinen kaikkine valoineen varsin mahtavasti. Myös auringonnousu oli upea. Ja ohjelma jatkoilla oli perin suomalainen, ja pääsinpä tuomaroimaan myös alastonpainiakin, johon osallistui kaksi muuta, nimeltä mainitsematonta, suomalaisnuorukaista. Voiton vei Jässi (nimen käyttö voiton yhteydessä sallittu). Auringon noustua ja juomien loputtua suuntasimme keskustaan ja bongasimme buffet-aamiaisen jonkun hotellin ravintolassa. Sinne siis. Maksoihan se melkein kuin Suomessa, mutta hyvää oli ja kyllähän sitä tuli syötyä. Aamupalan jälkeen oli hyvä painua nukkumaan.

Sunnuntaina unien jälkeen herättyämme, lähdimme Ollin kanssa tutustumaan outlet-ostoskeskukseen. Onneksemme se oli vain tunnin auki saapumisemme jälkeen, ei mennyt siis kaikki rahat, vielä. Shoppailun jälkeen saimme Jässin seuraamme ja lähdimme joen varteen piknikille katsomaan auringonlaskua. King's Parkin kukkula esti parhaimmat näkymät, mutta varsin leppoisasti sunnuntain verrattain lyhyt päivä kääntyi kohti loppuaan.

Maanantaina suuntasimme neljästään taas golffaamaan. Tällä kertaa täyskierros, astetta huonommalla (joskin varsin hienolla) sijainnilla, mutta astetta parempi kuntoisella kentällä. Pelaajat olivat edelleen tasollaan. Pääsy kaupunkiin kesti jonkin aikaa, kun kentän viereinen juna-asema oli "special event station". Joutui kävelemään toiselle asemalle ensin reilut kolme kilsaa. Tulipahan käveltyä koko päivän aikana ihan tarpeeksi.

Tiistain, eli viimeisen kokonaisen päivän vietimme kahdessa leirissä. Jässi ja Mikko menivät surffaamaan. Ollin kanssa lähdimme golffaamaan, jälleen, kun saimme ilmaisliput samaan mestaan missä maanantaina kävimme. Eihän se ilmainen kierros ollut, kun piti taas mailat vuokrata ja autokin otettiin, kun ei kunto riittänyt toiseen kierrokseen kahden päivän sisällä. Illalla leirimme yhdistettiin, kun menimme Jässin kämpille hengailemaan ja odottelemaan lentoamme. Lentomme Perthista lähti siis 6.36, joten neljän aikaan yöllä lähdimme siirtymään kenttää kohti. Jässin luona saimme myös pestyä pyykit, niin ei tarvinnut pelkissä likaisissa kuteissa matkaa jatkaa.

Kuvia enempi täältä.

Tyyntä myrskyn edellä, semester break!!!

Viime aikoina tullut vähän vietettyä hiljaiseloa täällä blogi-rintamalla. Siihen nyt on muutamia syitä, ainakin. Ennakkoonvaroitettu bloggausinnon katoaminen on ainakin osittain nostanut otettaan. Tämä taas johtuu eniten siitä, että kovin kummallista ei ole tapahtunut viime aikoina. Tuntuu, että tuli tehtyä niin paljon reissun alkuaikoina, että viime viikkoina aika on kulunut akselilla villa-koulu-ranta-baari. Eli normaalia opiskelijan arkea. Myös asunnon etsintä ja muiden "juoksevien" asioiden järjestely on vienyt yllättävän paljon aikaa. Hienoja kämppiä on kyllä tarjolla enemmän kuin tarpeeksi, mutta edes suomalaisen yhteiskunnan suoma ruhtinaallinen tuki opintoreissuamme varten, ei ole riittävä kattamaan kuluja.

Yritetään nyt löytää jotain kirjoitettavaakin viimeisen kahden ja puolen viikon hiljaiselojakson jälkeen. Olympialaisillekin tuli uhrattua aikaa jonkin verran, lähinnä lätkälle, ja tietysti ampumahiihdolle, jota päätettiin näyttää telkkarista keskellä yötä surullisen Suomi-USA pelin tilalla... Ehkä hyvä niin.

Koulussa normaalin puurtamisen lisäksi ollaan keretty harjoittelemaan paikallisen "musiikin" soittoa. Yksi häiritsevä piirre kyseisessä sessiossa oli, se toi mieleen sunnuntaiaamut kello puoli kahdeksasta eteenpäin, jolloin rakkaat naapurimme soittavat kyseisenlaisia sulosointuja antaen meille enemmän kuin mukavan herätyksen. Muuta mainitsemisen arvoista lienee välitentit, joista olemme saaneet nauttia ennen kauan odotettua ja erityisesti ansaittua LOMAA!!! Semester break is here! Kaksi kotitenttiä, joista toisen juuri palautin, ja kolme "normaalia" välitenttiä, eli kaikki ohi, lomalla olen siis virallisestikin. Tenteistä ei nyt hirveästi ole sanomista, tai ei ainakaan tällä foorumilla kehtaa sanoa, mutta aikamoistaa läppää olivat... Noh, kunhan niitä opintopisteitä saisi, ni hyvä olisi.



Ollin (ja yhdeksän opiskelijakollegan) kanssa kävimme myös paikallisen ruuan kokkikurssin. Ennakko-odotuksen olivat kovaa hikoilua hellan ääressä, mutta kurssi olikin enemmän katselupainotteinen, ja tietysti lopputuloksista pääsimme nauttimaan ruhtinaallisesti. Jos siitä jotain olisi takataskuun jäänyt tulevaisuuttakin varten, ainakin ne reseptit jos ei muuta.



Asuntoasiat. Vuokrasopimuksemme siis loppuu 13.3., koska nykyinen majapaikkamme oli vuokrattu jo tästä eteenpäin. Parin kolmen viikon tiukan etsinnän ja kämppänäyttöjen jälkeen päädyimme vähän vastaavan tyyliseen kahden makuuhuoneen villaan kuin missä tällä hetkellä asumme. Vähän se on kalliimpi, mutta myös hieman tilavampi, tarkempaa faktaa varmaankin tulee jahka sinne muutetaan. Uusi vuokrasopimuksemme astuu voimaan kuitenkin vasta maaliskuun lopulta, ja omalta osaltani vasta huhtikuun 5. päivä. Miksi?

Osa on varmaan saanut jo kuulla tai fb:sta lukea, että tosiaan meillä alkaa jo yllä mainitsemani semester break, viikon loma. Itsehän päätin ottaa myös omaa lomaa. Täytynee muistuttaa, että täällä meillä vallitsee 75 % läsnäolopakko, ja itse olen ymmärtänyt sen siten, että meillä on siis 25 % poissaolopakko. Näin ollen jotta pääsen kohti poissaolokiintiötä, ajattelin reissata 11.3.-5.4. välisen ajan. Ensimmäisenä suuntaamme Villa Lappeenrannan porukalla kohti Perthiä, vastavierailulle Markuksen luokse, joka vietti täällä pari viikkoa ennen siirtymistään Australiaan vaihtoon. Perthissä vietämme vajaan viikon, lentääksemme yhdeksi yöksi Kuala Lumpuriin, josta heti aamulla jatkamme matkaa kohti Vientianea, Laosin pääkaupunkia. Vientianesta jatkamme saman tien matkaa kohti Vang Viengia. Tuubailu. Monelle tuo jo riittää tiedoksi. Voi poijjaat! Pari päivää tuubailua ja sitten pitääkin pyöriä ympäri Laosta ennalta määrittelemätön aika. Olli poistuu keskuudestamme, siis takaisin Balille hostaamaan kavereitaan ja perhettään, 26.3., jonka jälkeen Mikon kanssa jatkamme matkaa ennalta määrittelemättömissä paikoissa. Ainoa "varma" on lento Saigonista Kuala Lumpuriin 2.4. Että jos ei uusia lentoja osta, niin Vietnamissa pitäisi siis ainakin vierailla. Malesiassa tarjolla olisi Formula 1 Malesian GP. Pitäähän se käydä kattomassa, kun samoille leveyksille sattuu, vaikkei suomalaisittain taida formulakausi jännittävin mahdollinen olla. Sitten tosiaan Malesian jälkeen 5.4. pitäisi meidänkin Balille palata, ja heti seuraavana aamuna taas bahasa Indonesiaa opiskella. Offtopic: Lauri, oot tästä eteenpäin I Nyoman Lauri.

Siinä vähän vanhoja muisteluita, ja vähän enemmän tulevaisuuden näkymiä. Reissun aikana olisi tarkoitus silloin tällöin joku pieni pätkä käydä tännekin kirjoittamassa, joskaan kone ei matkassa ole mukana, että täysin nettikahviloiden varassa mennään. Myrskyä en kuitenkaan voi luvata.

Ei uutta alla auringon

Alkaa elämä Balilla jo hieman olemaan arkista puurtamista, ihan kuin Lappeenrannassa olisi, mitä nyt jotenkuten puitteet eroavat toisistaan. Mutta viime viikko oli varsin yksinkertainen, ei juurikaan mitään uutta tullut koettua. Ja oikeastaan voisin viime viikon kuvata omalta osaltani myös sanoin "kevyesti sairas". Sairaskertomukseni voin aloittaa maanantaiaamusta ja herätyksestä korvan särkemiseen. Koulun jälkeen BIMC:iin ja korvatippoja sieltä matkaani tarttui, kuulemma reiluhkoa punoitusta. Seuraavaksi tiistaina maha alkoi reistailemaan, pelkäsin jo tarinalleni "ameeban isku" jatko-osaa "ameeban paluu" tai "ameeban kosto". Torstai oli kuitenkin toivoa täynnä ja alkoi ruoka imeytyä paremmin. Noh, torstai-perjantai akselilla alkoi vuorostaan kurkkua jälleen kutitella ja minulle niin tuttua pientä lämpöä pitämään yllä. Sunnuntaina tunsin itseni jo "terveeksi" ja suuntasin viikon tauon jälkeen aaltojen pyöritykseen. Aurinkoakin tuntui tarttuvan. Saldona ei nyt ainakaan tällä hetkellä parempi olo sekä aika lämpimältä tuntuva ja punaisena hohtava iho. Sunday kun on niin sitä se on vietettävä.

Koulussa mainitsemisen arvoisia tapahtumia taisi olla paikallisen tanssin "harjoittelu" ja siinähän ne olivatkin. Eipäs ollukaan, meinas oikein unohtua, et tiistaiaamuna Honkasen akan poika (tää on äiti normaali-ilmaus, ei törkee tai loukkaava tai mitään, nuorisoslangia) pääsi esittelemään jo pienestä pitäen kehuttua lauluääntään Bahasa Indonesian tunnilla soolona, niin kuin pari muutakin onnellista kohtalotoveriani. Kouluviikko oli muutenkin vähän väsyttävä, kun taisin parina yönä heräillä ennen neljää pientä futishulluutta todistaen kattelemaan mestareiden liigan pelejä, kun kerran niitä ihan tosta omasta televisiostamme meille suodaan näyttää. Tällä viikolla tulisi taas keskiviikon ja torstain vastaisina öinä molemmat pelit, eli mahtaa silmiä taas painostaa keskiviikkona ja torstaina koulun penkillä.

Viime viikon olympialaissaldo oli kohtalainen, nähtynä half pipe ja Suomi-Saksa, tuloksena hopee ja rutiinivoitto... Vaikka tää kuuluiskin jo ens (tän) viikon osioon, niin mainittakoon et kolmas kerta toden sanoi ja kuinkas kävikään tänään Ruottia vastaan...

Mutta viime viikosta ei siis oikein kerrottavaa löydy, ja kuvia vielä vähemmän, että niitä on turha odotella. Jos tämä viikko olis vähän tapahtumarikkaampi, ainakin kokkikurssia luvassa, jos ei muuta. Lyhyestä virsi kaunis. Ja mummolle vielä kiitokset ystävänpäivätervehdyksestä, neuvojanne on harkittu, toteutus on vain usein epäonnistunut.

Super Bowl, läksiäiset ja laskiaispullia

Monen kirjava viikko taas takana. Maanantaina, päätimme huilata koulusta ensimmäistä kertaa, sillä olihan meillä siihen hyvä syy: Super Bowl. Niin Saintsit haki pokaalin kotiin ja kasvattivat allekirjoittaneen pelitilin saldoa. Tiistaina sitten jaksoimme käydä koulussakin. Heti aamutuimaan pääsin muutaman muun onnekkaan lisäksi esittämään soolona indonesiaksi viikonpäivälaulun. Musiikin riemuvoitto. Tiistai-ilta olikin vuorostaan hieman kosteampi. Oli Jässin läksiäisten aika. Ilta starttasi Hard Rock Cafessa suoritetulla illallisella. Matka jatkui GreenBoxiin. Hieno paikka, shotteja tarjoiltiin alkuillasta noin 20 sentin kappalehintaan, ja drinkkejäkin oli tarjolla noin euron hintaan. Muutaman pubin ja toisen GreenBoxin jälkeen pääsimme Ollin kanssa kotiin kolmen aikaan, tunti ”tiukkaa puurtamista” ja aamuksi tehtävät kotitehtävät oli tehty. Seitsemän jälkeen ylös ja ei muuta kuin kouluun. Hieman alkoi uni silmässä kutsua aamupäivän jälkimmäisellä tunnilla. Iltapäivällä kotiin palattuamme olimme saaneet kolme tuttua vierasta: Kiira, Minna ja Natalia. Majoituspaikka sohvalta ei ollut kummoinen, mutta ennen aamukuudelta alkanutta kotimatkaa varten se oli riittävä.

Torstaina sitten kaikki vieraat olivat hävinneet. Arki oli valmis alkamaan. Torstai meni vielä toipuessa viikonlopusta ja läksiäisistä sekä valmistautuen jo seuraavaan viikonloppuun. Torstain ja perjantain välisenä yönä päivittelin blogin ja fb:n kuvia, kun yhtäkkiä ihmettelin miksi sohva tärisee. Ei tullut mitään järkevää mieleen, ja tärinän loputtua en asiaa enää ajatellut. Aamulla herätessäni ja nettiä tutkiessani, koin pienen valaistuksen: maanjäristys. Onpahan koettu sekin, vaikkakaan se ei kovinkaan voimakkaana tuntunut.

Perjantai ja lauantai menivät surffatessa ja fiilistellessä. Lauantaina otin myös pienen ottelun surffilautaa vastaan, ja lautahan voiton vei: lopputuloksena laudalle ei käynyt kuinkaan ja allekirjoittanut sai mustan silmän. Lauantai-iltana lähdimme sitten etkoilemaan toisen vaihtariporukan villalle. Lopulta Kutalle ja GreenBox tuli jälleen tutuksi. Yön pimeinä tunteina yritin päästä katsomaan olympialaisia ja Janne Ahosen puuttuvan mitalin metsästystä. ESPN oli kuitenkin päättänyt näyttää pikaluistelua, hallelujah! Ystävänpäivän sekä ilmeisesti laskiaissunnuntain vietimme toiset enemmän ja toiset vähemmän väsyneinä lauantain ohjelmasta. Sunnuntai-illan päätteeksi päätimme Ollin kanssa juhlistaa laskiaissunnuntaita hakien kaupasta pullapussin, kermavaahtotuubin ja hilloa. Eihän ne omatekoisten veroisia olleet, eikä sitä luntakaan ollut tarjolla…

Gili weekend

Alkuviikko sujui varsin arkisesti, maanantaista keskiviikkoon koulua, iltapäivät ja illat hengailua kämpillä, rannalla sekä shoppailua. Keskiviikon antina koulussa puimme yllemme edellisellä viikolla ostamamme paikalliset vaatteet.




Keskiviikkona iltapäivällä kävimme Opan ja Jässin kanssa ostamassa speed boat kyydin Gili Trawanganin saarelle. Lähtö torstaiaamuna ja paluu sunnuntaina iltapäivällä.

Torstaiaamu käynnistyi 5.30, suihkut ja aamupalan valmistelut ja tienlaitaan kyytiä odottamaan.



Kyyti saapuikin kutakuinkin ajallaan, ja vene irtosi laiturista kahdeksan aikoihin. Noin kolmen ja puolen tunnin venematka meni leppoisasti torkkuen. Lähestyttäessä Giliä, alkoi näyttämään hyvältä: valkoisena hohtavaa rantaa ja turkoosia vettä. Perille päästyämme, vastaan käveli välittömästi toinen vaihtariporukka, ketkä olivat saapuneet myös juuri paikan päälle. Tämän jälkeen suuntasimme syömään, ja kuinkas ollakaan törmäsimme seuraaviin opiskelutovereihimme vaihtoporukastamme. Vähän ajan päästä kohtasimme seuraavat suomalaiset, joskin tällä kertaa ennalta sovitusti. Kiira, ystäväni T. Halosen kämppis, matkaseurueineen otti matkatavarat huostaansa, jonka jälkeen vuokrasimme polkupyörät ja lähdimme etsimään majapaikkaa. Tässä vaiheessa kerrottakoon, että Gilin saaret muodostuvat kolmesta saaresta: Trawangan, Meno ja Air. Kaikki ovat hyvin pieniä saaria Lombokin saaren vieressä, joka taitaa olla Baliakin suurempi saari. Gilin saarilla liikutaan hevosvoimin tai omien jalkojen avulla. Jos valitset hevosvoiman, se tarkoittaa yhtä hevosvoimaa kerrallaan, eli indonesialaista hevosvaljakkoa. Omat jalat luonnollisesti mahdollistavat kaiken hiippailun ja juoksemisen kautta pyöräilyyn.

Majapaikan löysimme lopulta varsin helposti. Ainut vaikeus oli jälleen hinnan neuvotteleminen. Ensimmäinen hintapyyntö taisi olla 800 000 paikallista valuuttaa. Lopulta toisella kertaa hinnaksi tuli 450 000 rupiaa yöltä, eli noin 11 euroa henkeä kohden. Jässin kanssa olimme valmiita maksamaan enemmänkin, mutta kiitos Opan sinnikkään painostuksen, saimme mielestämme hinta-laatu suhteeltaan erittäin hyvän asumuksen: iso huone isolla peseytymistilalla, oma uima-allas huoneen edessä, uima-altaalta 10 metriä rannalle ja mereen. Eikä muissa huoneissa asukkaita. Ei paha. Ensimmäisenä iltana tyydyimme illalliseen meren rannalla ”rantahökkelissä”, jonka jälkeen jatkoimme maailman parantamista oman majapaikkamme ”gazepossamme” eli jonkin sortin seinättömässä huvimajassa paikallista vodkaa nauttien. Varsin rento päätös pitkälle päivälle.



Perjantaina heräsin taas hyvin aikaisin. Nyt seuraa suuri paljastus: suoritin perjantaiaamuna ensimmäisen urheilusuoritukseni yli kuukauteen, kävin rannalla juoksemassa aamulenkin! Kuka olisi uskonut että sorrun moiseen jo helmikuun alussa, mutta lupaan että siitä ei tapaa tule. Ehkä. Nautittuamme maittavan aamiaisen, suuntasimme Tour de Trawanganille, eli otimme omat reisivoimamme käyttöön ja lähdimme pyöräilemään saaren ympäri. Älkää pelätkö, ei sitä urheilusuoritukseksi voi laskea. Saari on siis niin pieni, että sen ympäri polkeminen vie vain tunnin verran, kun rauhassa etenee. Meidän matka tosin kesti kaikkine kuvaus- ja ruokataukoineen kolmisen tuntia. Itsehän en tosin kuvannut mitään vaikka kamera mukana olikin, sillä olin jostain itselleni tuntemattomasta syystä jättää kameran akun Balille lataukseen. Onneksi matkassa oli kaksi muuta ”japanilaisturistia” kameroineen, niin ei tarvinnut verkkokalvoille kaikkea tallentaa. Pyöräretken jälkeen vuokrasimme snorklaustarvikkeet ja suuntasimme merelle tutustumaan sen elämään. Ei ihmeitä näkynyt, ei edes kilpikonnia. Perjantaina illallistimme jälleen samaisessa meren rantaravintolassa, tällä kertaa Kiira, Minna ja Natalia olivat liittyneet seuraamme. Jatkoimme jälleen gazepoomme etkoilemaan, josta lähdimme Rudy’s nimiseen ravintola-pub-yökerhoon. Halpa paikka, kannu juomaa à 4-5 euroa sisältäen 250 ml alkoholia ja loput mixeriä. Normidrinkki.



Tähän saakka kelit olivat suosineet meitä, ei muuta kuin auringon paistetta. Taivas kuitenkin rupesi vuotamaan juuri kun olimme lähestymässä majapaikkaamme. Aamuyöuinti ja nukkumaan.

Lauantaina sade vaan jatkui ja jatkui. Emme siis juurikaan poistuneet muualle kuin syömään päivän aikana. Illalla suuntasimme, sateen jo osin tauottua, irkkupubiin syömään ja katsomaan brittifutista. Sen jälkeen tarkoituksemme oli pysähtyä Rudy’siin pareille normidrinkille ja jatkaa siitä reggaebaariin juhlistamaan Bob Marleyn syntymäpäivää. Rudy’sin drinkit kuitenkin ottivat ohjan, ja emme siitä sitten poistuneet ennen illan loppua.

Sunnuntai olikin kotiinpaluupäivä. Aurinko ryhtyi taas paistamaan poistumisemme kunniaksi. Onneksi se paistoi myös paattiimme, jonka kannella grillasimme itseämme alkumatkasta.



Kotona olimme viiden maissa iltapäivällä, jossa meitä oli vastassa yksin jäänyt Mikko. Kävimme syömässä ja tarkoituksena oli vielä illalla lähteä sporttibaariin katsomaan lisää brittifutista. Lopulta päädyimmekin nukkumaan, sillä aamulla pitäisi jaksaa nousta kouluun. Noh, itse asiassa oli kyllä tarkoitus herätä ajoissa, mutta vain sen takia, että jaksaisimme herätä aamulla katsomaan Super Bowlia, joka alkoi täällä maanantaiaamuna puoli kahdeksan aikoihin. Tästä lisää kuitenkin vasta seuraavassa numerossa.

Viikonloppu on hyvä tiivistää lausahdukseen: I <3 GT. Ehkä tätä pitää, ainakin äidille avata, I on lontoota ja tarkoittaa minää, <3 tarkoittaa pienempi kuin kolme, mutta tässä tapauksessa se ajaa sydämen asiaa, GT on lyhenne joko Gin Tonicista tai Gili Trawanganista, vai kenties molemmista…

Week 2: ruisleipää ja salmiakkia

Toisen kouluviikon alku tarjosi herkkuja matkalaukun täydeltä, ruisleipää ja salmiakkia, ah!! Suomalaisten herkkujen nautiskelu mahdollistui, kun saimme vieraita. Mikon pitkät päivät lyhenivät tyttöystävä Tanjan saapuessa. Toinen vieras oli Mikon ja Ollin koulukavereita, Ausseihin vaihtoon menossa oleva Markus, Jässinäkin tunnettu herrasmies. Tervetuloryypyksi olimme valmistaneet vieraille Farak -nimisen shotin. Se pitää sisällään paikallista arak-riisiviinaa sekä Fishermans Friend -pastilleja.

Kouluviikkomme oli ensimmäistä raskaampi, kaikin puolin. Alkoi jo hieman tuntua siltä, että pitäisi oikeasti opiskella! Koulua oli maanantaista torstaihin. Maanantai oli perinteinen 8-12, mutta tiistaina teimme koulupäivän lopuksi ostosreissun paikallisille markkinoille, jossa tehtävänämme oli ostaa paikallista kieltä käyttäen udeng (päähine), sarong (hame), safari (paita) sekä satung (tai joku vastaavan tyylinen nimi, mutta kakkoshame se kuitenkin oli). En voi väittää, että kieli olisi sujunut, mutta koko lystin sain hankittua noin 10 euron hintaan, kuulemma paikalliset olisivat saattaneet saada noin 50 senttiä halvempaan hintaan. Keskiviikkona oli myös pidempi päivä, kun viimeisenä iltapäivän puolella oli yleisluento rabieksesta. Torstain ohjelmassa oli vierailu professoripariskunnan kotiin. Saimme perinteisen (yläluokkaisen) balilaisen kodin esittelytuokion. Ei ihan jokaisella balilaisella moiseen ole varaa.. pthui! Tosin ilmastointia olisin itse sinne kaipaillut. Koulusta pitää vielä mainita se, että saimme kahdesta aineesta läksyjä! Ennenkuulumatonta.

Perjantaina kävimme Asia Exchangen järjestämässä koskenlaskussa. Ei ollut kovin suuria pudotuksia, yksi pieni loikka mahtui matkallemme. Maisemat olivat jälleen kerran upeat! Tuntui kuin olisi itse ollut ”seikkailemassa” Tarzanien maastoissa, joita pienenä oli telkkarista katsellut. Perjantai-iltana kävimme vielä yhden vaihtariporukan villalla pitämissä allasbileissä, ennen siirtymistä Kutan sykkeeseen.








Lauantaiaamu käynnistyi omalta osaltani suht aikaisin, olihan suunnitelmissamme lähteä kohti Balin pohjoisinta kolkkaa yöreissulle. Muiden heräämisessä kesti hieman pidempään, mutta iltapäivän aluksi pääsimme vihdoin liikkeelle. Matka taittui rattoisasti ja hikisesti parin tunnin ajan. Saapuessamme vuoristoa kohden, alkoi ilma jännästi viiletä, ja jännästi myös sade saapui ratoksemme. Itsellänihän oli porukan ainoa sadeviitta, joten säilyin muita rutkasti kuivempana.



Porukkamme hajosi kahteen osaan monsuunin yllättäessä ja meidän hakeutuessa tien sivuun sadetta pidättelemään. Team 1 oli Tanja ja Mikko, team 2 kuului loput kolme matkaajaa. Joukkueiden jälleennäkeminen oli jossain määrin hilpeä: Mikko oli ostanut itselleen villapaidan kylmyyden takia. Näin Balin paratiisissa, jossa on aina lämmin.




Illan pimennyttyä ajelimme vuoriston serpentiiniteitä ylös ja alas, kunnes vihdoin saavuimme pohjoisrannikolle, ja hieman viileämpi ilma sai taas väistyä lämmön tieltä. Suuntasimme kohti Lovinaa, bongasimme kyltin 1000 Dream Bungalow & Restaurant, kävimme tarkastamassa tilukset, neuvottelimme hinnasta ja päätimme majoittua. Kaksi ”taloa” ja aamupala meren rannassa, hintaa kertyi huimat 8 €/hlö, joka olisi ollut pienempi, jos olisimme jaksaneet käydä kunnolla tinkaamaan.

Sunnuntaina aamupäivällä jatkoimme matkaa tavoitteena ajaa pohjois- ja itärannikkoa pitkin takaisin kotiin. Näin myös teimme. Sade oli seurassamme aina tasaisin väliajoin. Molempien päivien sadeajot toivat mieleeni Top Gearin jakson Vietnamin läpiajamisesta skoottereilla/moottoripyörillä. Loppujen lopuksi pääsimme reissulta takaisin kotiin väsyneinä ja onnellisina, miinuspuolena reissun kastumisista johtuen Mikko sai kuumeen ja flunssan. Kokonaisajomatkaa pienelle tour de Balillemme kertyi noin 300 km. Kokonaisuudessaan näkymät reitin varrelta olivat hulppeat, niin kuin olen tainnut kehua kaikkia maisemia mistä olen kertonut, mutta niin se vain on ollut. Ehkä joissain paikoissa tulee vierailtua paremmalla ajalla vielä myöhemmin, sen verran hyvältä paikat vaikuttivat, sateesta ja kylmyydestä huolimatta.

The School season starts

18. päivä maanantaina koulu sitten virallisesti alkoi. Ensin puoli yhdeksästä kymmeneen opiskeltiin kahdessa ryhmässä Indonesian kieltä. Olosuhteet olivat lämpimät. Ilmastointikoneita huoneissa oli kaksikin kappaletta, mutta allekirjoittaneen paita oli session päätteeksi lähes likomärkä. Toinen sessio ei aivan täyttä puoltatoista tuntia kestänyt, aiheena oli International Tourism Management. Kovin syvällisiin asioihin ei kummassakaan menty. Päivän päätteeksi nautimme koululounaan, vähän nuudelia noin 40 sentin hintaan tarjosi paikallinen amica. Pitää kokeilla tiistaina toista ja kalliimpaa annosta, jos sitten saisi myös lihaa. Kalleimmat annokset taisivat olla jonkin verran alle euron hintaisia.

Maanantaina kävimme ostamassa kypärät tulevia koulu- ja vapaa-ajanmatkoja varten. Osastomme osti kypärät mallia ”tupu hupu lupu”, kuten kuvasta näkyy. Mikko sai pyöränkin jo vuokrattua, mutta Ollin ja minun skootterit saapuivat vasta tiistai-iltapäivänä, tähän syynä mitä ilmeisimmin vuokraajan laiskuus toimittaa ne meille maanantain aikana. Tiistai-iltana kävimme testiajolla, joka venähti pienten harharetkien jälkeen hieman aiottua pidemmäksi. Pari asiaa mitä Suomesta osaa kaivata, ovat liikennesäännöt ja opasteet eri kohteisiin. Keskiviikkona vihdoin vaihdoimme ”koulutaksista” mopoihin.




Tiistain ja keskiviikon koulupäivät noudattivat maanantaita. Ei paljon jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Ainoa poikkeus oli se, että keskiviikkona koulu kesti aina puoleen kahteen saakka, sillä iltapäivän puolella kulttuurikurssin puitteissa meillä oli ”workshop”, taittelimme siis palmun lehdistä ornamentteja, paikallisia koristeita juhlatilaisuuksia varten. Kouluviikkomme oli ohi, voi, näin nopeasti. Noh, älkää hätäilkö, ensi viikolla meillä on myös torstaina koulua, kuten on aina joka toinen torstai. Se on ekskursio/yritysvierailupäivä.




Viikonloppumme, joksi siis lasken torstain ja sunnuntain välisen ajan, vierailimme enemmän ja vähemmän turistimestoissa. Perjantaina meitä oli 14 hengen suomalaisseurue, kun kävimme Nusa Dualla Balin eteläosassa snorklailemassa ja tutustumassa kilpikonniin yms erilaisiin elukoihin. Illan päätteeksi vierailimme vielä apina metsässä etsimässä mahdollisesti kateissa olevia veljiämme. Lauantaina kävimme kolmestaan lpr-osaston kanssa Tanah Lotin temppelialueella, ehkä pahin turistimesta, ikinä! Noh, ehkei ikinä, mutta tämän reissun osalta. Näkymät ja auringonlasku olivat kyllä hienot, mutta turistimeri oli valtava. Kuvia saatavilla täältä.

Ja nyt ehkä tästä etiäpäin saan päivitettyä tätä foorumia paremmin, kun saimme oman internetin, mikä kaiken lisäksi toimii. Kiitos kärsivällisyydestänne!

Orientation season

Keskiviikkoaamu, kello 715 herätys, 750 aamupalalle, 815 taksi alle ja ennen yhdeksää koululle. Olimme ajoissa, toisin kuin aika moni muu, jotka Balin liikenne pääsi yllättämään.

Kokonaisuudessaan ensimmäinen päivä oli mielestäni aika kuivahko, tosin varsin perinteinen. Paikallisia tanssi/musiikkiesityksiä, pari ”tervetuloa”-puhetta, yleistietoa ja historiaa yliopistosta. Myös vaihto-ohjelmamme järjestäjä kävi läpi käytännön ohjeita ja vinkkejä. Tästä osuudesta jäi ehkä eniten käteen.

Koulun jälkeen lähdimme paikallisen Farahin avustuksella katselemaan asuntoja. Meitä oli yhteensä kymmenen opiskelijan poppoo. Näimme muutamia varsin mukavia ehdokkaita, mutta yhteen jokseenkin kaikki ihastuimme. Pieni piha pienellä uima-altaalla, ulkokeittiö/olohuone, kaksi makuuhuonetta, joissa molemmissa omat wc/suihkutilat. Hintapyyntö oli 13 miljoonaa Indonesian rupiaa kuukaudelta. Tinkasimme, että ottaisimme tämän, jos vaan saisimme vähän halvemmalla, koska meitä on vain kolme. Omistaja kysyi mitä maksaisimme, totesimme 10 MRph/kk. Melkein heti tuli vastaus, ”selvä”. Olimme siis saaneet asunnon itsellemme ja otimme sen kahdeksi kuukaudeksi, hinta on jotain 750-800 € välillä. Vuokra-aika loppuu sopivasti ennen lomaviikkoa, joka meillä saattaa tosin hieman venähtää, mutta sinne on vielä pitkä aika. Vielä samana iltana haimme tavaramme hotellista, maksoimme 1,5 yöstä ja majoituimme villaamme, Villa Lappeenrantaan. Illan päätteeksi hyppäsimme vielä pirssin kyytiin, ajoimme supermarkettiin hakemaan aamupala- ja janojuomatarvikkeita. Ei sitä vielä uskalla itse ruveta ruokaa laittamaan.

Torstaina oli toisen orientaatiopäivän vuoro. Tällä kertaa emme olleet ajoissa koululla, mutta en usko meidän paljon menettäneet parissa minuutissa. Sama meno kuin Suomessa, mitä lähempänä koulua asut, sitä helpommin myöhästyt. Kutalta ensimmäisenä päivänä matkaa meni kuitenkin noin puoli tuntia, nyt noin 10-15 minuuttia. Päivän epistoloita olivat trooppiset sairaudet, opintojaksomme aikatauluineen ja suurlähetystön tervehdys.

Koulun jälkeen lähdimme Kutalle syömään illallista ja hakemaan Ollin ja Mikon teettämät kouluhousut. Tarkoituksenamme oli lähteä kotiin tämän jälkeen, mutta Sky Gardenin edessä jaetuissa lipuissa luvattiin ilmaista juomaa tunnin ajaksi ja halpoja drinkkejä (noin 0,8-1,6 €) koko illaksi. Harvoin suomalainen kieltäytyy ”ilmaisesta viinasta”, ei tälläkään kertaa. Ei siitä kallista iltaa tullut noilla hinnoilla. Kerkesin näyttämään jo aiemmin mainitun Bountyn häkit Ollille, kadotettuamme kosketuksen Mikkoon. Oletimme hänen olevan kotona meidän sinne saapuessamme. Asia ei ollut kuitenkaan näin. Mikä avuksi, puhelimellakaan ei yhteyttä saa, ja Mikolla on siis porttimme avain?! No, onhan meillä apinan kehittyneemmällä(?) versiolla kaksi kättä ja kaksi jalkaa. Kiipesimme siis noin 2,5 metrin korkuisen muurin yli. Lopulta selvisi, että Mikon taksikuski ei ”aivan” tiennyt asuinpaikkaamme, ja parin tunnin ajelun jälkeen Mikko oli saapunut perille, saman muurin ylitse, koska ”kostoksi” olimme pistäneet porttimme takalukkoon.

Perjantaihin herättiin, oma nuhani tuntui pahentuvan päivä päivältä. Otimme päivän rauhallisesti, sillä illalla oli tiedossa vaihto-ohjelmamme ”welcoming partyt”. Ruokaa, juomaa, tutustumista ja joku tietokilpailu, joiden jälkeen Bountyyn jatkoille. Mikkokin sai kokea häkit ja ”maljat”.

Lauantaina aloin itse voimaan enemmän ja vähemmän hyvin. Mittasin kuumeen ja mittarihan värähti. Maha ilmoitti myös olevansa hieman epäkunnossa. Kiertelimme kuitenkin ostoskeskuksessa ja täydensimme ruoka/juomavarastoamme. Sunnuntaiaamuna kuumemittarin näyttäessä miltei 39 ja (VAROITUS! nyt voi skipata lukemisen parin rivin ajaksi, jos ei halua kakkapissa”huumoria” lukea) ulostettuani kuudesti ripulia kuuden tunnin aikana, päätin että on aika ottaa yhteys BIMC:ciin. Pienimuotoinen yleiskartoitus, veri- ja ulostenäytteet, muutaman tunnin odotus, puhelinsoitto ja tieto, että kannattaisi tulla hakemaan vähän antibioottia. Diagnoosi: Acute Ameobic Dysentery. Ei tarkkaa hajua, sanakirja tarjosi dysentryksi punatautia, jotain suolistoon liittyvää infektiota kuitenkin. Pitänee lähettää YTHS:lle mailia ja pyytää pientä suomenkielistä diagnoosia. Lääkärikeikka ja lääkkeet, yli kaksi miljoonaa paikallista rahaa, melko kallista. Ehkäpä Eurooppalainen korvaa. Suositeltiin välttämään alkoholin käyttöä lääkityksen aikana ja hetki sen jälkeen. Ennen sitä neuvoa ole antibioottien kanssa tullut noudatettua, mutta kai sitä nyt pitää yrittää noudattaa, että saa suolet luistamaan taas normaalisti.

Pre-season in Bali

Balin saarelle saavuin siis lauantaina 9. päivänä tammikuuta. Lentokentällä hotellin kuljettaja oli vastassa niin kuin pitikin. Sokkeloinen, ruuhkainen, kaiken kaikkiaan epäselvä ja -siisti matka Legianin alueelle. Where is the paradise?!? Hotelli oli kuitenkin varsin mukavan oloinen, siistit peseytymistilat, dorm-huone sekä allas-alue. Sänkypaikasta maksoin noin 18 €/yö. Ensimmäisenä päivänä en saanut aikaan juuri mitään. Puhelinliittymän kävin hankkimassa, rannalla pyörähdin tallustelemassa ja kevyesti tutustuin hotellin ympäristöön. Ilta vierähti altaan vierellä olevassa ”loungessa” kuunnellen väsyneenä tanskalais/ruotsalais/puolalais/kanadalais ajatusten vaihtoa.

Hikisesti ja palellusti (ts. liian paksu peitto sekä liian kylmällä ollut ilmastointi à hirveä räkä/kurkkutauti) nukutun yön jälkeen heräsin virkeämpänä uuteen päivään. Aamupalalla ”tutustuin” itänaapurimme matkaajaan Sergeihin, jonka kanssa päätimme lähteä iltapäivällä tutustumaan Ulu Watuun, Balin saaren eteläosaan. Kiersimme katsomassa muutamat rannat läpi, ennen siirtymistä Pura Luhur Ulu Watun temppelialueelle. Varsin hienot maisemat, ei voi muuta sanoa! Alueella kävimme katsomassa myös paikallisen Kecak Dancen, jonka loputtua oli auringonlaskun aika. Edelleen erittäin hienot näkymät! Tästä auringonlaskusta on kuva myös blogin etusivulla, ja FB:ssä, jossa myos muita kuvia kunhan niita sinne saan. Illalla palatessamme hotelille, suunnittelimme lähtevämme tutustumaan yöelämään. Hotellilla samaa oli suunnitellut moni muukin, joten sille tielle lähdettiin. Ensimmäisenä etappina kevyt päivällinen/illallinen hotellin lähellä sijaitsevassa warungissa, ravintolassa. Siellä näin myös ensimmäiset suomalaiset (koulukaverini) Balilla, sillä selvisi että tytöt olivat myös tulleet vaihtoon. Meidän venäläis/tanskalais/australialais/suomalais miesjoukkomme jatkoi matkaa kohti Kutaa, tuota turistien Balin Mekkaa, jos asian näin voisi ilmaista. Ja yökerho valintamme osui Bountyyn. Tämän klubin häkeistä ja drinkeistä olin kuullut jo aiemmin Balilla vierailleiden tarinoita. Hyvin pitivät tarinat paikkaansa.

Maanantai käynnistyikin sitten vähän myöhemmin, ”aamupalalle” päästessämme Sergein kanssa kello näytti jo iltapäivä kahta. No, rankkaan opiskelurupeamaan on valmistauduttava huolella. Maanantaipäivästä lopun lähinnä hengailin hotellin altaalla, sillä illalla ohjelmassa oli Lappeenrannan osaston noutaminen lentokentältä. Olli ja Mikko saapuivatkin ajallaan, ja muutaman lopulta päätyivät myös yöpymään samaan hotelliin. Ollin matka alkoi hyvin, puolitoista tuntia Balilla ja visa electron hävinnyt. Kortin sulkeminen ja lopulta selvisi, että onhan kortilta mennyt vähän maksuja katoamisen ja sulkemisen välillä. Aika näyttää korvaako joku ja mitä.

Tiistaina aloittelimme päiväämme rauhassa, sillä edessä oli hotellin vaihto. Päädyimme lopulta Kutan alueelle, varsin lähelle ”ydinkeskustaa” ja 2002 vuoden pommi-iskun muistopaikkaa. Maksoimme huoneesta 15 €/hlö/yö. Allasalue oli hotellin valttikortti, huoneen ollessa ehkä hieman nuhjuinen. Päätimme ottaa huoneen kuitenkin kahdeksi yöksi. Iltapäivän päätteeksi lähdimme omatoimisesti etsimään huvilaa meille, löytäen pari mielenkiintoista tapausta, mutta mitään emme vielä ottaneet. Illalla emme eksyneet suinkaan viereisiin yökerhoihin, sillä seuraavana päivänä koittaisi ensimmäinen koulupäivä, orientaation merkeissä, vaan tyydyimme uima-altaaseen ja pariin juomaan siellä. Koulu siis alkakoon.

One and a half night in Bangkok

Otetaan erillinen lyhyt raportti Bangkokista. Soitellen sodassa olin kun majoitusta en ollut miettinyt yhtään etukäteen, ensimmäinen guest house ei minua asukikseen huolinutkaan, mutta toisesta löytyikin jo tilaa. Kiitos vielä Mr. T. Halonen, Ranbuttri roadin varrella majailin. Majoituksesta sen verran, että eka "yö" n. 11 €, sisältäen oman vessan, kylppärin, telkun ja parisängyn. Toiseksi "yöksi" vaihdoin n. 5 € huoneeseen johtuen lauantaiaamun aikaisin lähteneestä lennosta.

Saapumispäivän piti olla rentoutuspäivä, ajoissa nukkumaan ja sillein. Rentoutuen se alkoikin, majapaikan löytymisen jälkeen menin tunnin kestäneeseen ja viiden euron verran minua köyhdyttäneeseen hierontaan. Kyllähän selkä paukkui mukavasti. Sen jälkeen suunnitelmat eivät enää pitäneet. Lentokoneessa tutustumani Sanderin ja sattumalta Khao San Roadilla vastaan tulleiden Kustin ja Micken kanssa riipaisimme pikku tervetulo/poislähtökännit. Kusti on siis tuttujani yliopistolta ja he olivat kaverinsa kanssa viettämässä kuukauden Thaimaan kierroksensa viimeisiä päiviä Bangkokissa.



Jatkot kuuluvat asiaan niin koti-Suomessa kuin myös näköjään Thaikkulandiassakin. Terassille yökerhon jälkeen ja siitä sitten "yötä" viettämään huoneeseen joskus kuuden seitsemän välillä. Herätyskin tuli kaupan päälle talon puolesta. Siivooja tuli puolilta päivin ja ilmoitti että se ois aika vaihtaa huonetta, kello on jo 12, check-out time... Ei mahdollisuutta late check-outtiin. Pikasuihku, kamat kasaan ja kaksi kerrosta alemmas. Kun kerran herätty oli, tutustuin jalkaisin lähialueisiin. Kunnes jälleen törmäsin Kustiin ja Mickeen.. Menimme jokilaivalla Chinatowniin, ihmettelimme vilinää ja vilskettä. Sitten vastaan tuli "heinäsirkkakoju". Micke osti kaikkea mitä oli tarjolla. Itse maistoin heinäsirkkoja sekä joitain toukkia. Ei ne nyt mitään suurinta herkkua olleet, mutta ei niitä nyt oksentaakan tarvinnut.



Illalla meitä oli jälleen nelikko kasassa. Sander oli luvannut näyttää meille suomalaispojille vähän Bangkokin "likaista" puolta. Ilta/yö menikin kahteen saakka maailman menoa ihmetellen, jonka jälkeen oli aika ottaa taksi guest houselle, pakata tavarat, ottaa taksi ja mennä lentokentälle. Jostain syystä uni tuli koneessa jo ennen nousua. Nyt siis loikoilen Balilla kuunnellen, kun sade piiskaa uima-altaan vettä.

Testing, testing...

Jaahas, niin se on aika vierähtänyt huomaamatta vuoden 2010 puolelle, ja kohta pitäisi vaihtoon lähteä. Tämänkin foorumin julkaisu jäi varsin viime tippaan, mutta hyvää kannattaa odottaa, vai miten ne sanoo... Tarkoituksenani olisi kirjoitella säännöllisen epäsäännöllisesti hieman erilaisesta keväästä hieman erilaisessa ympäristössä.

Jos jollekulle ei ole vielä selvinnyt, niin Asia Exchangen kautta olen reissuun lähdössä. Heillä oli tarjota kohteeksi Balin saarta Indonesiassa. Saarelta löytyy Udayanan yliopisto, jossa pitäisi viisi kurssia suorittaa, Kaakkois-Aasian bisnestä, turismia, kaupan lainsäädäntöä ja paikallista kieltä sekä kulttuuria.

Matkavalmistelut olen hoitanut taktiikalla "hitaasti hyvää tulee". (Ehkä) väärä lähestymistapa. Siitä parhaimpana osoituksena viisumin hakemisen jättäminen viime tippaan, jonka seurauksena reissuun lähtö tapahtuu huomenna 5.1. Määränpäänä Helsinki ja siellä Indonesian suurlähetystö. Hankkikaa ne viisumit ajoissa... Rakkaan kotimaan kamara jää taakse sitten seuraavana päivänä, loppiaisena. Bangkokkiin pitäisi päästä Pariisin kautta 7.1. puolen päivän aikoihin. Bangkokissa 1,5 yön huilitauko (ja rinkan odotus/metsästys?!? hope not) ennen aamu kuuden lentoa Balille. Eli 9.1. minusta tulee balilainen reiluksi neljäksi kuukaudeksi.

13.1. alkaa yliopiston puolesta järjestetty orientoituminen opiskeluun, ja itse opiskelu alkaa 18.1. Siihen mennessä olisi mukava löytää "oma merenrantahuvila". Alkuun siis hostellimajoituksella mennään, ja tarkoituksena on muiden vaihtareiden kanssa taloa metsästää.

Reissuja ei ole vielä tullut suunniteltua sen tarkemmin, mutta eiköhän sitä tule vähän käytyä pyörimässä ympäri Kaakkois-Aasiaa. Malesian suuntaan on yksi pidempi viikonloppureissu jo lentojen osalta varattu, loput suunnitelmat kirkastuvat kun näkee miten koulussa on lomia, koska suomalaisesta yliopistosta poiketen luennoilla/yritysvierailuilla/yms on 75 %:n läsnäolopakko. Neuvotteluvaraakin ilmeisesti on, mutta ei kuitenkaan juuri yhtään. Nämäkin asiat selvinnevät jahka perille pääsee ja "elämä normalisoituu". Sen verran olen suunnitellut myös, kun vaihto-ohjelma loppuu 10. toukokuuta, niin paluulento kohti Suomea lähtee Bangkokista 20. toukokuuta. Ellei riisin keräämisestä tule ammattia.

Varsin mielenkiinnolla odotan tulevaa kevättä. Nelosta lainatakseni "jotain ihan muuta", tulee elämä olemaan. Vähän opiskelua, vähän surffausta, vähän reissaamista, vähän aurinkoa, vähän punoitusta. Saa nähdä mitä kaikkea saa ja pääsee kokemaan. Puitteet ovat ainakin mahtavat!

Reissutonttu lähtee aamulla kohti paratiisin kevättä ja raportoi kun hetki on taas sopiva. :)