Lautta matkan jälkeen päätimme mennä ensimmäisenä ruokailemaan. Edellisestä lentokentältä otetusta, ehkä ylihinnoitellusta, majoituksesta viisastuneena päätimme hylätä sataman majoituksentarjoajat, ja ruuan jälkeen suunnata omin jaloin etsimään bungalowta. Huomasimme, että budjetillamme ei ihan rannasta hulppeinta majoitusta tulla saamaan. Otimmekin lopulta pari bungalowta alle 100 metrin päästä rannasta, hintaa taisi tulla vähän alle kymppi mieheen. Ensimmäinen päivä/ilta kului perinteisin kujein. Varovaista tutustumista ympäristöön sekä hyvää ruokaa ja juomaa. Lopulta illalla päädyimme rantaan, jossa tuntui olevan parhaat bileet. Ilmainen ”hiekkaämpäri” ja siitähän se taas lähti. Musiikin loppumiseen asti mentiin.
Maanantaiaamuna pääsimme kuitenkin ihmisten aikaan ylös, ja kävimme varaamassa iltapäiväksi snorklausreissun. Reissu oli muuten ihan ok, mutta se loppui ”hieman” kesken. Vesisade alkoi jossain neljän aikoihin, jonka osittain kastelemat muiden maiden turistit eivät enää halunneet tehdä muuta kuin mennä takaisin rantaan ja majoihinsa. Kerkesimme reissulla käydä moikkaamassa apinoita, snorklaamassa kerran ja tutustumassa the Beach –leffasta tuttuihin maisemiin Phi Phi Lay:lla. Tosin kyseistä leffaa en ole itse vieläkään nähnyt.. Retkeen olisi kuulunut vielä ainakin shark poitilla snorklaus ja auringonlasku. Hait jäivät ehkä vähän allekirjoittanutta harmittamaan, mutta auringonlaskua ei olisi nähty, koska aika paksu pilviverho peitti näkyvyyden. Illalla ohjelmamme oli lähes identtinen edellisillan kanssa. Tosin se päättyi jo pari tuntia aiemmin. Rannan baarien vetonaulana toimivat tulitanssit, jotka taitavat olla aika yleisiä täälläpäin, mitä on muidenkin Thaimaan matkoista kuullut/kuvia nähnyt. Ihan hyvinhän ne vetävät, ja näyttävän näköistähän se tuli pimeässä illassa on.
Tiistaiaamuna vaihdoimme majapaikkaa. Porvaritulokkaamme oli saanut tarpeekseen ahtaasta bungalowsta, jossa oli vain tuuletin, patja, itikkaverkko, wc-pönttö (ilman välikantta meidän bungalowssa) ja kylmä suihku. Päädyimme hieman kalliimpaan vaihtoehtoon, on ilmastointi, lämmin vesi, jääkaappi, tv, mitä nyt tuleva DI voi vaatia. Ja tietysti merinäköala omasta huoneesta käsin (turvallisen korkealla tsunamien varalta, joista varoitus oli annettu ti-ke yönä, mutta ei meille siitä tietoa tullut, jälkeenpäin kuultiin) sekä uima-allas lähes meren tuntumassa. Tosin allas on yhteinen muiden vieraiden kanssa. Tiistaina emme oikein muuta tehneet kuin söimme, otimme aurinkoa, pidättelimme sadetta, söimme ja nautimme jälleen ilmaisen ”hiekkaämpärin”. Rentoa, niin kuin lomalla pitää ollakin.
Keskiviikkona urheilimme. Kävelimme yhdelle viewpointille, josta avautui varsin kattava näkymä molemmille Phi Phin saarille. Helppohan se on Veikan ilman lisähappea Everestille kiivetä, mutta kiipeäpäs ilman lisänestettä kolmen kuukauden liikkumattomuuden jälkeen tollaselle pikku kukkulalle. Ei ollu hiki.
Torstaina oli lähtöpäivä. Lauttamatka Phukettiin, suunnaksi Patong Beach. Majoittuminen ja sen jälkeen suuntasimme tutustumaan paikkaan. Vesisade yllätti ruokailun jälkeen, ja jouduimme hetkeksi pitämään sadetta pieneen kuppilaan. Perjantain hellepäivän vietimme netteillen ja rannalla maaten ennen lentoamme Kuala Lumpuriin.
31. maaliskuuta 2010
One night in Bangkok – again 26.-27.3.
Matkamme jatkui siis Bangkokkiin. Alkuperäisesti olimme suunnitelleet suuntaavamme kohti Vietnamia, mutta ystäväni, tuleva DI, T. Koivikko (myös Iso-Timona tietyissä piireissä tunnettu) ilmoitti dipan olevan painoa vaille valmis, ja että lennot Bangkokkiin on otettu. Mikon kanssa pohdimme, että ehkä meidänkin on hyvä hengähtää tiiviin matkailun välissä, ja päätimme, että suuntaamme matkamme Bangkokin kautta Phukettiin, josta jatkamme sitten jollekin saarelle. (Osa syynä ainakin itsellä aurinkokohteeseen päätymisestä oli kova kilpailu ruskettumisesta toisen kalkkilaivan kapteenin Ollin kanssa, sillä eihän kaverille viitsinyt älytöntä etumatkaa antaa, kun toinen jo Balin paisteeseen palasi.) Perjantaiaamuna kahdeksan aikaan uudelleen muodostettu retkikuntamme oli kasassa, ja taksimatka Khao San Roadin maastoon oli valmis alkamaan. Niin busseillut kuin lentänyt osasto vakuuttelivat jaksamistaan, joten päätimme jättää aamupäiväunet väliin ja suunnata tutustumaan ympäristöön. Ensimmäisenä uudelle matkailijalle piti saada sandaalit hankittua, jotta matka ei olisi niin hikinen. Niiden löydyttyä tutustuimme Chinatowniin ja jokiveneilyyn, jonka jälkeen pyörimme iltapäivän ja illan KSR:n ympäristössä. Loppuillasta ideat olivat jo infernaalisia, kiitos Changin, mutta uusi pankkikortti episodi otti ja lyttäsi suunnitelmat. Rookie-Koivikko näytti omaavansa kyvyn olla kuuntelematta ja oppimatta toisten tekemistä virheistä. 14 tuntia maassa, ja pari viikkoa aiemmin uusittu luottokortti päätyi automaatin imaisemaksi. Kortteja menee, kortteja tulee. Osoittautui maailma, tai Bangkok, pieneksi paikaksi, sillä törmäsimme illan aikana pariin tuttuun ruotsalaiseen sekä kahteen (eri seurueisiin kuuluneisiin) opiskelutoveriimme Balilta.
Lauantaina meillä oli melkein koko päivä aikaa ennen iltalentoamme Phuketiin. Kävimme ihastelemassa taksista käsin kovin punaisia Bangkokin katuja. Yllättävän rauhallinen oli ilmeisesti suurmielenosoitus ollut, kun ei tainnut Suomessa juuri otsikoihin päästä. Lopulta pääsimme Chatuchakin markkinoille, joka oli alkuperäinen matkakohteemme ollut. Ja johan oli markkinat! Ostettavaa oli sukista krokotiileihin ja koiranpennuista banaaneihin. Jos ei jotain ollut myytävänä, se olisi todennäköisesti ollut kuitenkin järjestettävissä.
One night in Phuket.
Ei siitä sen enempää kerrottavaa. Iltalennolla kentälle, taksi alle ja hostelliin, aamulla pick-up ja satamaan, puolitoista tuntia lautalla Phi Phille.
Lauantaina meillä oli melkein koko päivä aikaa ennen iltalentoamme Phuketiin. Kävimme ihastelemassa taksista käsin kovin punaisia Bangkokin katuja. Yllättävän rauhallinen oli ilmeisesti suurmielenosoitus ollut, kun ei tainnut Suomessa juuri otsikoihin päästä. Lopulta pääsimme Chatuchakin markkinoille, joka oli alkuperäinen matkakohteemme ollut. Ja johan oli markkinat! Ostettavaa oli sukista krokotiileihin ja koiranpennuista banaaneihin. Jos ei jotain ollut myytävänä, se olisi todennäköisesti ollut kuitenkin järjestettävissä.
One night in Phuket.
Ei siitä sen enempää kerrottavaa. Iltalennolla kentälle, taksi alle ja hostelliin, aamulla pick-up ja satamaan, puolitoista tuntia lautalla Phi Phille.
Laos 18.-25.3.
Vang Vieng – mustelmia ja muistoja (enemmän tai vähemmän)…
Lento Kuala Lumpurista Vientianeen sujui melko unisesti. Hyvä niin, oli saatu edellisen lennon univelkoja takaisin maksetuksi. Vientianeen emme ehtineet juuri tutustua, joka kuvastaa kyllä matkaamme varsin hyvin. Monessa paikassa on käyty, mutta kovin pikaisesti. Tämä Vientianen reissu sisälsi taksimatkan lentokentältä bussiasemalle, jossa nousimme bussiin kohti Vang Viengia. Neljän tunnin paikallisbussi köröttelyn jälkeen pääsimme perille. Majoituimme heti ensimmäiseen vastaan tulleeseen hostelliin. Illan päätteeksi lähdimme illalliselle valmistautuen seuraavan päivän tuubailuun.
Perjantaina brunssin jälkeen suuntasimme Mekongin varteen. Heti perille päästyämme nokkamme eteen työnnettiin käärmeshotit, ja siitähän se sitten lähti. Renkaita emme edes viitsineet vuokrata. Tarkoituksenamme ei siis ollut laskea koko reittiä, vaan tutustua alkupään ”nähtävyyksiin”, joten siirtymät oli kätevä suorittaa virran mukana uiden. Ja siis uintimatkaa kertyi yhteensä se 50 metriä. Nähtävyyksiin tutustuttiin ja ennen kaikkea niiden tarjontaan. Kovin lasten hiekkaämpäreiltä tarjottavat vaikuttivat, tosin sisältö ei ollut niin kuivaa mihin hiekkalaatikolla pienenä sai tottua. Pimeän tultua tuktuk-saattue siirtyi takasin keskustaan, jossa jatkoimme alkuillan viitoittamalla tiellä. Harrastimme joen varrella myös swingejä ja liukuja jokeen. Hienot temput jäivät tekemättä, mutta seuraava aamu paljasti hienoja muistoja edellispäivän veteen laskeutumisista. Kylki, lonkka ja reisi osasto tuntui itse kullakin hieman sinertävän, palkintojen jaossa järjestys olisi ollut kutakuinkin Mikko, minä ja Olli. Myös ”watervolley” kivisessä ja mutaisessa joen pohjassa oli saanut allekirjoittaneen jalkapöydän turvoksiin, mutta rapatessa roiskuu.
Lauantaina ohjelmamme oli sama kuin perjantaina. Ainoastaan perjantai-ilta oli vaatinut oman uhrinsa, Ollin. Onneksi Olli oli kuitenkin hengissä, sillä noihin liukuihin ja hyppyihin ovat liian känniset turistit myös menehtyneet. Mutta kahteen pekkaan Mikon kanssa jatkoimme siitä mihin perjantaina oli jääty. Uutena ohjelmanumerona pelasimme myös ”juomapingistä”. Ollikin oli piristynyt hieman päivän aikana saapuen vähän ennen pimeää joukkoomme. Suunnistimme jälleen tuktuk-kulkueen mukana syömään, ja jatkoimme melkein aamuun asti. Itse tuli käytyä yön päätteeksi jossain paikallisten juhlissa. Juhlien tarkoitus jäi epäselväksi, sillä yhteistä kieltä ei ollut. Ruokaa ja BeerLao:a tarjottiin, joten ei kai sitä enempää voinut vaatia.
Luang Prabang – UNESCOn maailmanperintökohde
Sunnuntaiaamuna muutaman tunnin unien jälkeen hyppäsimme tällä kertaa seitsemän ja puolen tunnin bussimatkalle. Matkaa ei kilometreissä tainnut olla kuin vajaa parisataa, mutta vuoriston serpentiinitiet ottivat oman aikansa. Bussiin istahtivat myös pari ruotsalaista tyttöä keneen oli jo edellisiltana törmätty. Heidän kanssaan jalkauduimme etsimään bussimatkan jälkeen hostellia. Ei ihan ensi kokeilulla löytynyt, mutta vartin etsinnän jälkeen huoneet löydettiin. Illan päätteeksi lähdimme illallistamaan ruokamarkkinoille. Eurolla saikin seisovasta pöydästä ottaa mitä lystäsi, ja toisella eurolla sai lihatiskistä käydä parhaat palat valitsemassa.
Seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen meitä oli kasassa kolme suomalaista, pari ruottalaista ja pari brittiä. Lähdimme tuktuk-kiertueelle tutustumaan Pak Ou -luolaan ja Kuang Si -vesiputoukseen. Ensimmäinen, luola, ei jaksanut itseäni sytyttää. Tuhansia buddha -patsaita parin pienen luolahuoneen sisällä. Vesiputous kaikkine ”uima-altaine” ja pienenpien putousten kanssa oli sen sijaan varsin näyttävä ja rentouttava paikka. Suosittelen siis jättämään luolan väliin ja käyttävän sen ajan piknikistä nauttien vesiputouksen maisemissa. Illalla kävimme kolmistaan syömässä jälleen samaisilla ruokamarkkinoilla, sillä pitihän Mikollekin kyseinen paikka näyttää, ja hän oli edellisenä iltana joutunut tunnustamaan Vang Viengin ja bussimatkan vieneen voiton.
Seuraavaksi aamuksi olimme sopineet elefanttiratsastus ja –kylpemismatkan ruotsalaisten kanssa. Matkaan osallistui myös pari sveitsiläistä. Täytyy myöntää, että oli kyllä ihan rahansa arvoinen retki. Ensin jonkin sortin ratsastus vaihtelevassa maastossa, sitten leikkimistä elefanttien kanssa, lounas sekä retken päätteeksi kylpeminen joessa norsujen kanssa. Kaupunkiin paluun jälkeen suihku, kamat kasaan, ruokkis ja ei muuta kuin seuraavaa bussimatkaa kohti. Tällä kertaa oli vain 11 tunnin bussimatka takaisin Vientianeen.
Vientiane – jäähyväiset Ollille
Vientianeen saavuimme rattoisan bussimatkan jälkeen viiden maissa keskiviikkoaamuna. Ensin jätimme jäähyväiset ruotsalaisille matkaseuralaisillemme, jonka jälkeen rupesimme etsimään majoitusta. ”Sorry we are full” tuli aika monta kertaa, tai sitten hintaa oli reilusti liikaa meidän makuun. Lopulta löysimme ok majoituksen ok hintaan. Muutaman tunnin aamu-unet ja aamiainen/lounas Scandinavian Bakeryssa, ja olimme valmiita Sengdara-fitness vierailuun. Ensin vähän salilla hikoilua ja uintia, joiden jälkeen tunnin laoslaiseen kokovartalohierontaan. Hieronnan jälkeen teekupin jälkeen oli hyvä mennä jatkamaan rentoutumista saunan lauteille. Kyllä, saunan, sähkösauna, ei kai puusaunaa voi tässä kohtaa vaatia. Ihan hyvät löylyt olivat! Tosin höyrysauna oli aivan liian kuuma meidän makuumme. Illalla tallustelimme kevyesti kaupungilla, nähden osan ulkoilmakonsertista, joka oli osa jotain kulttuurihässäkkää. Illalla onnistuin vihdoin siinä, missä Olli onnistui ensimmäisinä hetkinään Balilla tekemään: pankkikortin unohtaminen automaattiin. Siinä Mikon kanssa mukavia juteltiin, tyytyväisenä löin rahat pussiin ja lähdin menemään. Täälläpäin maailmaahan ensin tulee rahat, sitten kortti. Näyttää vahvasti siltä, että onnekseni kortti on päätynyt vain automaatin imaisemaksi, sillä tililtä ei ole lähtenyt ylimääräistä mihinkään suuntaan. Ja sehän oli vain electron, onneksi jäi vielä luottokortti käyttöön. Pientä jännitystä kuitenkin aiheutti, kun yhteydenotto kortin sulkemiseksi luottokuntaan ei oikein onnistunut. Mutta kiitos kotiväelle ja EKOPin kantavalle voimalle korttiasioideni hoitamisesta!
Torstaina olivat vuorossa jäähyväiset vol. 2. Olli suuntasi matkansa KL:n kautta Balille, jonne hän oli saamassa vieraita kotiväestään. Mikon kanssa jäimme vielä hetkeksi kaupunkiin, ennen kuin suuntasimme matkamme kohti Bangkokkia. Koko reissu hostellista Bangkokin lentokentälle otti 12 tuntia. Bussimatkailusta oli siis saatu nauttia viime aikoina oikein urakalla.
Lento Kuala Lumpurista Vientianeen sujui melko unisesti. Hyvä niin, oli saatu edellisen lennon univelkoja takaisin maksetuksi. Vientianeen emme ehtineet juuri tutustua, joka kuvastaa kyllä matkaamme varsin hyvin. Monessa paikassa on käyty, mutta kovin pikaisesti. Tämä Vientianen reissu sisälsi taksimatkan lentokentältä bussiasemalle, jossa nousimme bussiin kohti Vang Viengia. Neljän tunnin paikallisbussi köröttelyn jälkeen pääsimme perille. Majoituimme heti ensimmäiseen vastaan tulleeseen hostelliin. Illan päätteeksi lähdimme illalliselle valmistautuen seuraavan päivän tuubailuun.
Perjantaina brunssin jälkeen suuntasimme Mekongin varteen. Heti perille päästyämme nokkamme eteen työnnettiin käärmeshotit, ja siitähän se sitten lähti. Renkaita emme edes viitsineet vuokrata. Tarkoituksenamme ei siis ollut laskea koko reittiä, vaan tutustua alkupään ”nähtävyyksiin”, joten siirtymät oli kätevä suorittaa virran mukana uiden. Ja siis uintimatkaa kertyi yhteensä se 50 metriä. Nähtävyyksiin tutustuttiin ja ennen kaikkea niiden tarjontaan. Kovin lasten hiekkaämpäreiltä tarjottavat vaikuttivat, tosin sisältö ei ollut niin kuivaa mihin hiekkalaatikolla pienenä sai tottua. Pimeän tultua tuktuk-saattue siirtyi takasin keskustaan, jossa jatkoimme alkuillan viitoittamalla tiellä. Harrastimme joen varrella myös swingejä ja liukuja jokeen. Hienot temput jäivät tekemättä, mutta seuraava aamu paljasti hienoja muistoja edellispäivän veteen laskeutumisista. Kylki, lonkka ja reisi osasto tuntui itse kullakin hieman sinertävän, palkintojen jaossa järjestys olisi ollut kutakuinkin Mikko, minä ja Olli. Myös ”watervolley” kivisessä ja mutaisessa joen pohjassa oli saanut allekirjoittaneen jalkapöydän turvoksiin, mutta rapatessa roiskuu.
Lauantaina ohjelmamme oli sama kuin perjantaina. Ainoastaan perjantai-ilta oli vaatinut oman uhrinsa, Ollin. Onneksi Olli oli kuitenkin hengissä, sillä noihin liukuihin ja hyppyihin ovat liian känniset turistit myös menehtyneet. Mutta kahteen pekkaan Mikon kanssa jatkoimme siitä mihin perjantaina oli jääty. Uutena ohjelmanumerona pelasimme myös ”juomapingistä”. Ollikin oli piristynyt hieman päivän aikana saapuen vähän ennen pimeää joukkoomme. Suunnistimme jälleen tuktuk-kulkueen mukana syömään, ja jatkoimme melkein aamuun asti. Itse tuli käytyä yön päätteeksi jossain paikallisten juhlissa. Juhlien tarkoitus jäi epäselväksi, sillä yhteistä kieltä ei ollut. Ruokaa ja BeerLao:a tarjottiin, joten ei kai sitä enempää voinut vaatia.
Luang Prabang – UNESCOn maailmanperintökohde
Sunnuntaiaamuna muutaman tunnin unien jälkeen hyppäsimme tällä kertaa seitsemän ja puolen tunnin bussimatkalle. Matkaa ei kilometreissä tainnut olla kuin vajaa parisataa, mutta vuoriston serpentiinitiet ottivat oman aikansa. Bussiin istahtivat myös pari ruotsalaista tyttöä keneen oli jo edellisiltana törmätty. Heidän kanssaan jalkauduimme etsimään bussimatkan jälkeen hostellia. Ei ihan ensi kokeilulla löytynyt, mutta vartin etsinnän jälkeen huoneet löydettiin. Illan päätteeksi lähdimme illallistamaan ruokamarkkinoille. Eurolla saikin seisovasta pöydästä ottaa mitä lystäsi, ja toisella eurolla sai lihatiskistä käydä parhaat palat valitsemassa.
Seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen meitä oli kasassa kolme suomalaista, pari ruottalaista ja pari brittiä. Lähdimme tuktuk-kiertueelle tutustumaan Pak Ou -luolaan ja Kuang Si -vesiputoukseen. Ensimmäinen, luola, ei jaksanut itseäni sytyttää. Tuhansia buddha -patsaita parin pienen luolahuoneen sisällä. Vesiputous kaikkine ”uima-altaine” ja pienenpien putousten kanssa oli sen sijaan varsin näyttävä ja rentouttava paikka. Suosittelen siis jättämään luolan väliin ja käyttävän sen ajan piknikistä nauttien vesiputouksen maisemissa. Illalla kävimme kolmistaan syömässä jälleen samaisilla ruokamarkkinoilla, sillä pitihän Mikollekin kyseinen paikka näyttää, ja hän oli edellisenä iltana joutunut tunnustamaan Vang Viengin ja bussimatkan vieneen voiton.
Seuraavaksi aamuksi olimme sopineet elefanttiratsastus ja –kylpemismatkan ruotsalaisten kanssa. Matkaan osallistui myös pari sveitsiläistä. Täytyy myöntää, että oli kyllä ihan rahansa arvoinen retki. Ensin jonkin sortin ratsastus vaihtelevassa maastossa, sitten leikkimistä elefanttien kanssa, lounas sekä retken päätteeksi kylpeminen joessa norsujen kanssa. Kaupunkiin paluun jälkeen suihku, kamat kasaan, ruokkis ja ei muuta kuin seuraavaa bussimatkaa kohti. Tällä kertaa oli vain 11 tunnin bussimatka takaisin Vientianeen.
Vientiane – jäähyväiset Ollille
Vientianeen saavuimme rattoisan bussimatkan jälkeen viiden maissa keskiviikkoaamuna. Ensin jätimme jäähyväiset ruotsalaisille matkaseuralaisillemme, jonka jälkeen rupesimme etsimään majoitusta. ”Sorry we are full” tuli aika monta kertaa, tai sitten hintaa oli reilusti liikaa meidän makuun. Lopulta löysimme ok majoituksen ok hintaan. Muutaman tunnin aamu-unet ja aamiainen/lounas Scandinavian Bakeryssa, ja olimme valmiita Sengdara-fitness vierailuun. Ensin vähän salilla hikoilua ja uintia, joiden jälkeen tunnin laoslaiseen kokovartalohierontaan. Hieronnan jälkeen teekupin jälkeen oli hyvä mennä jatkamaan rentoutumista saunan lauteille. Kyllä, saunan, sähkösauna, ei kai puusaunaa voi tässä kohtaa vaatia. Ihan hyvät löylyt olivat! Tosin höyrysauna oli aivan liian kuuma meidän makuumme. Illalla tallustelimme kevyesti kaupungilla, nähden osan ulkoilmakonsertista, joka oli osa jotain kulttuurihässäkkää. Illalla onnistuin vihdoin siinä, missä Olli onnistui ensimmäisinä hetkinään Balilla tekemään: pankkikortin unohtaminen automaattiin. Siinä Mikon kanssa mukavia juteltiin, tyytyväisenä löin rahat pussiin ja lähdin menemään. Täälläpäin maailmaahan ensin tulee rahat, sitten kortti. Näyttää vahvasti siltä, että onnekseni kortti on päätynyt vain automaatin imaisemaksi, sillä tililtä ei ole lähtenyt ylimääräistä mihinkään suuntaan. Ja sehän oli vain electron, onneksi jäi vielä luottokortti käyttöön. Pientä jännitystä kuitenkin aiheutti, kun yhteydenotto kortin sulkemiseksi luottokuntaan ei oikein onnistunut. Mutta kiitos kotiväelle ja EKOPin kantavalle voimalle korttiasioideni hoitamisesta!
Torstaina olivat vuorossa jäähyväiset vol. 2. Olli suuntasi matkansa KL:n kautta Balille, jonne hän oli saamassa vieraita kotiväestään. Mikon kanssa jäimme vielä hetkeksi kaupunkiin, ennen kuin suuntasimme matkamme kohti Bangkokkia. Koko reissu hostellista Bangkokin lentokentälle otti 12 tuntia. Bussimatkailusta oli siis saatu nauttia viime aikoina oikein urakalla.
One night in KL 17.-18.3.
Perthin vierailun jälkeen vietimme yhden yön pysähdyksen Malesian pääkaupungissa Kuala Lumpurissa ennen lentoamme Laosiin. Suunnistimme ensi töiksemme Back home –nimiseen hostelliin, jossa majoitumme siis kuin kotona. Varsinainen sattuma oli käsillä tunnin pari saapumisemme jälkeen, kun oveemme jälleen koputettiin. Tällä kertaa se ei ollutkaan respa-poika, vaan Natalia. Hän oli tullut niinikään yhden yön pysähdykselle, matkalla Vietnamista Australiaan.
Malesian reissumme koostui hyvin pienistä palasista: tutkimusmatkasta Chinatowniin, Petronasin Twin Towerien ja toisen tornin (en nyt just muista nimeä) iltavalaistuksessaan kuvaamisesta. Suoritimme myös kevyen piknikin PTT:n edustan puistossa. Seuraavana päivänä emme enää ehtineet kaupunkiin tutustua, aamupala ja lentokentälle. Matka kohti Laosia oli valmis jatkumaan.) iltavalaistuksessaan kuvaamisesta. Suoritimme myös kevyen piknikin PTT:n edustan puistossa. Seuraavana päivänä emme enää ehtineet kaupunkiin tutustua, aamupala ja lentokentälle. Matka kohti Laosia oli valmis jatkumaan.
Malesian reissumme koostui hyvin pienistä palasista: tutkimusmatkasta Chinatowniin, Petronasin Twin Towerien ja toisen tornin (en nyt just muista nimeä) iltavalaistuksessaan kuvaamisesta. Suoritimme myös kevyen piknikin PTT:n edustan puistossa. Seuraavana päivänä emme enää ehtineet kaupunkiin tutustua, aamupala ja lentokentälle. Matka kohti Laosia oli valmis jatkumaan.) iltavalaistuksessaan kuvaamisesta. Suoritimme myös kevyen piknikin PTT:n edustan puistossa. Seuraavana päivänä emme enää ehtineet kaupunkiin tutustua, aamupala ja lentokentälle. Matka kohti Laosia oli valmis jatkumaan.
17. maaliskuuta 2010
Perth 11.-17.3.
Perthin reissun muistelut on jo hyvä aloittaa Balilta saakka. Matkaan lähtiessäni tiesin, että laskutavasta riippuen viisumini on ylittynyt sallitusta 1 tai 2 päivää. Sakkoja oli siis odotettavissa 18 tai 36 euroa. Viisumiin olisi saanut pidennyksen yliopiston kautta noin 30 euron hintaan. Päädyin välttämään kyseisen byrokratian, koska mielestäni ei olisi tuon 6 euron arvoista nähdä niin paljoa vaivaa, jota viisumin jatkaminen olisi vaatinut, ja rahallahan siitä joka tapauksessa selviää. Noh, tullivirkailija totesikin viisumini ylittyneen yhdellä päivällä. Voi kakka, olen laskenut väärin, päädyin toteamaan. Tullivirkailijan vuorosanoihin oli kirjoitettu, että mene poika takaisin jonoon kavereittesi taakse, laita 200 000 rupiaa (16 euroa) passin väliin ja tule uudestaan tiskille. No eihän se muu auttanut kuin tehdä työtä käskettyä. Mikä korruptio?! Noh, itse selvisin vähän oletettua halvemmalla, mutta tullivirkailija teki hyvän tilin. Win-win situation.
Seuraavana mieleen tulee käsidesipullo, tilavuudeltaan 200 ml. Ei siis kovin sallittu kapistus lentokoneeseen vietäväksi. Mutta pakkohan se on aina yrittää pikkaisen löytää järjestelmässä olevia aukkoja. Ja tällä kertaa siinä onnistuin! Jos osaman miehet tästä kuulisivat, ensi kesän töistä ei varmaankaan olisi puutetta... Mutta siis minkäs minä sille mahdan, että kaksi eri tarkastuspistettä penkoo ja pyörittää käsimatkatavarat ympäriämpäri, mutta salakuljettaja tekee sen minkä parhaiten osaa.
Noh, AirAsia maksoi kyllä takaisin. Perthissä huomasin rinkan ja suojahupun ottaneen aika paljon damagea.. Ja rinkassa ollut ulkoinen kovalevy ei enää suostunut toimimaan. Pitää varmaan jollain hakkerilla käyttää levy, niin saa edes tiedostot takaisin. Pienen reklamaation asian tiimoilta heitin, katotaan suostuuko AirAsia matkabudjettiani kasvattamaan, jos ei, niin otetaan yhteyttä Eurooppalaiseen.
Nyt kun Perthiin saakka on jo päästy, niin olimme perillä todellakin jo neljän jälkeen aamuyöstä. Ei muuta kuin taksiin ja cityyn päin aamupalalle ja majoitusta etsimään. Kovin monet paikat tuntuivat olevan kiinni, mutta vihdoin yhdeksän pintaan tärppäsi. Ihan ok majoitus ok hintaan saatiin (täytyy muistaa että jälleen länsivaltiossa myös länsivaltiohinnat, ei menty ihan Aasian hinnoilla). Globebackpackers taisi olla hostellin nimi. Ensimmäisen päivän/illan ohjelmaan kuului Perthin Central Business Districtiin tutustuminen, piknik Victoria's gardenissa maisemia ihaillen ja illan päätteeksi yksillä käyminen Markuksen hostaamana. Tosin Ollia ei paljon illan viimeinen ohjelma kiinnostanut, kuten kuvasta näkyy...
Perjantaiaamuksi olimme sopineet lähtevämme pelaamaan golffia. Kentäksi valikoitui Sea View Golf Club, aivan meren ja rannan vierestä. No, okei, meni siinä tiekin välissä... Päädyimme pelaamaan puolikkaan, koska mittari näytti +42 astetta, ja auringossa, joka pilvettömältä taivaalta porotti, tuskin oli paljoa viileämpi. Kenttä oli huikealla paikalla ja ihan ok kunnossa. Pelaajista ei aina voi sanoa samaa. Kiekan jälkeen kävimme syömässä kohtalaisen kokoiset fish and chipsit ennen rannalle ja VIILEÄÄN meriveteen menemistä. Oli aikamoista vaihtelua tuo meriveden "kylmyys". Pitkästä aikaa virkisti mennä uimaan, eikä tottuminen viileämpään veteen kestänyt kuin minuutin tai maksimissaan kaksi. Auringonlaskusta nautimme vielä rantabaarissa viileän juoman seurassa ennen poistumistamme takaisin cityyn.
Lauantaina suuntasimme Bali-osastomme voimin Cavershamin Wildlife Parkkiin tutustumaan paikallisiin elukoihin. Olihan niitä. Pakolliset kengurut koalat vompatit tuli nähtyä ja syötettyä ja silitettyä. Vesinokkaeläin vain taisi jäädä näkemättä, jos oikein muistan. Ihan mukava paikka, missä kaikki eläimet eivät ahtaissa häkeissä joutuneet olemaan, vaan tilavilla alueillaan. Tuon keikan jälkeen suuntasimme takaisin kaupunkiin. Kovasti yritimme, tai Mikko se kovin yrittäjä oli, liftata kohti kaupunkia, mutta epäystävällisten aussien ansiosta odottelimme bussia tovin jos toisenkin. Cityyn päästyämme päätimme että pitäähän se lähteä yöelämään tutustumaan. Noh, emme käyneet kuin yhdessä pubissa/baarissa. Yökerhoihin ei into kellään riittänyt. Jatkot kuitenkin päätettiin järjestää Ollin ja Jässin kanssa, Mikon väsähdettyä jo hieman aiemmin... Suuntasimme hostellilta haettujen eväspullojen kanssa King's Parkkiin (samanlainen puisto kuin Central Park Nykissä, mitä nyt paljon laajempi) josta näki cityn skylinen kaikkine valoineen varsin mahtavasti. Myös auringonnousu oli upea. Ja ohjelma jatkoilla oli perin suomalainen, ja pääsinpä tuomaroimaan myös alastonpainiakin, johon osallistui kaksi muuta, nimeltä mainitsematonta, suomalaisnuorukaista. Voiton vei Jässi (nimen käyttö voiton yhteydessä sallittu). Auringon noustua ja juomien loputtua suuntasimme keskustaan ja bongasimme buffet-aamiaisen jonkun hotellin ravintolassa. Sinne siis. Maksoihan se melkein kuin Suomessa, mutta hyvää oli ja kyllähän sitä tuli syötyä. Aamupalan jälkeen oli hyvä painua nukkumaan.
Sunnuntaina unien jälkeen herättyämme, lähdimme Ollin kanssa tutustumaan outlet-ostoskeskukseen. Onneksemme se oli vain tunnin auki saapumisemme jälkeen, ei mennyt siis kaikki rahat, vielä. Shoppailun jälkeen saimme Jässin seuraamme ja lähdimme joen varteen piknikille katsomaan auringonlaskua. King's Parkin kukkula esti parhaimmat näkymät, mutta varsin leppoisasti sunnuntain verrattain lyhyt päivä kääntyi kohti loppuaan.
Maanantaina suuntasimme neljästään taas golffaamaan. Tällä kertaa täyskierros, astetta huonommalla (joskin varsin hienolla) sijainnilla, mutta astetta parempi kuntoisella kentällä. Pelaajat olivat edelleen tasollaan. Pääsy kaupunkiin kesti jonkin aikaa, kun kentän viereinen juna-asema oli "special event station". Joutui kävelemään toiselle asemalle ensin reilut kolme kilsaa. Tulipahan käveltyä koko päivän aikana ihan tarpeeksi.
Tiistain, eli viimeisen kokonaisen päivän vietimme kahdessa leirissä. Jässi ja Mikko menivät surffaamaan. Ollin kanssa lähdimme golffaamaan, jälleen, kun saimme ilmaisliput samaan mestaan missä maanantaina kävimme. Eihän se ilmainen kierros ollut, kun piti taas mailat vuokrata ja autokin otettiin, kun ei kunto riittänyt toiseen kierrokseen kahden päivän sisällä. Illalla leirimme yhdistettiin, kun menimme Jässin kämpille hengailemaan ja odottelemaan lentoamme. Lentomme Perthista lähti siis 6.36, joten neljän aikaan yöllä lähdimme siirtymään kenttää kohti. Jässin luona saimme myös pestyä pyykit, niin ei tarvinnut pelkissä likaisissa kuteissa matkaa jatkaa.
Kuvia enempi täältä.
Seuraavana mieleen tulee käsidesipullo, tilavuudeltaan 200 ml. Ei siis kovin sallittu kapistus lentokoneeseen vietäväksi. Mutta pakkohan se on aina yrittää pikkaisen löytää järjestelmässä olevia aukkoja. Ja tällä kertaa siinä onnistuin! Jos osaman miehet tästä kuulisivat, ensi kesän töistä ei varmaankaan olisi puutetta... Mutta siis minkäs minä sille mahdan, että kaksi eri tarkastuspistettä penkoo ja pyörittää käsimatkatavarat ympäriämpäri, mutta salakuljettaja tekee sen minkä parhaiten osaa.
Noh, AirAsia maksoi kyllä takaisin. Perthissä huomasin rinkan ja suojahupun ottaneen aika paljon damagea.. Ja rinkassa ollut ulkoinen kovalevy ei enää suostunut toimimaan. Pitää varmaan jollain hakkerilla käyttää levy, niin saa edes tiedostot takaisin. Pienen reklamaation asian tiimoilta heitin, katotaan suostuuko AirAsia matkabudjettiani kasvattamaan, jos ei, niin otetaan yhteyttä Eurooppalaiseen.
Nyt kun Perthiin saakka on jo päästy, niin olimme perillä todellakin jo neljän jälkeen aamuyöstä. Ei muuta kuin taksiin ja cityyn päin aamupalalle ja majoitusta etsimään. Kovin monet paikat tuntuivat olevan kiinni, mutta vihdoin yhdeksän pintaan tärppäsi. Ihan ok majoitus ok hintaan saatiin (täytyy muistaa että jälleen länsivaltiossa myös länsivaltiohinnat, ei menty ihan Aasian hinnoilla). Globebackpackers taisi olla hostellin nimi. Ensimmäisen päivän/illan ohjelmaan kuului Perthin Central Business Districtiin tutustuminen, piknik Victoria's gardenissa maisemia ihaillen ja illan päätteeksi yksillä käyminen Markuksen hostaamana. Tosin Ollia ei paljon illan viimeinen ohjelma kiinnostanut, kuten kuvasta näkyy...
Perjantaiaamuksi olimme sopineet lähtevämme pelaamaan golffia. Kentäksi valikoitui Sea View Golf Club, aivan meren ja rannan vierestä. No, okei, meni siinä tiekin välissä... Päädyimme pelaamaan puolikkaan, koska mittari näytti +42 astetta, ja auringossa, joka pilvettömältä taivaalta porotti, tuskin oli paljoa viileämpi. Kenttä oli huikealla paikalla ja ihan ok kunnossa. Pelaajista ei aina voi sanoa samaa. Kiekan jälkeen kävimme syömässä kohtalaisen kokoiset fish and chipsit ennen rannalle ja VIILEÄÄN meriveteen menemistä. Oli aikamoista vaihtelua tuo meriveden "kylmyys". Pitkästä aikaa virkisti mennä uimaan, eikä tottuminen viileämpään veteen kestänyt kuin minuutin tai maksimissaan kaksi. Auringonlaskusta nautimme vielä rantabaarissa viileän juoman seurassa ennen poistumistamme takaisin cityyn.
Lauantaina suuntasimme Bali-osastomme voimin Cavershamin Wildlife Parkkiin tutustumaan paikallisiin elukoihin. Olihan niitä. Pakolliset kengurut koalat vompatit tuli nähtyä ja syötettyä ja silitettyä. Vesinokkaeläin vain taisi jäädä näkemättä, jos oikein muistan. Ihan mukava paikka, missä kaikki eläimet eivät ahtaissa häkeissä joutuneet olemaan, vaan tilavilla alueillaan. Tuon keikan jälkeen suuntasimme takaisin kaupunkiin. Kovasti yritimme, tai Mikko se kovin yrittäjä oli, liftata kohti kaupunkia, mutta epäystävällisten aussien ansiosta odottelimme bussia tovin jos toisenkin. Cityyn päästyämme päätimme että pitäähän se lähteä yöelämään tutustumaan. Noh, emme käyneet kuin yhdessä pubissa/baarissa. Yökerhoihin ei into kellään riittänyt. Jatkot kuitenkin päätettiin järjestää Ollin ja Jässin kanssa, Mikon väsähdettyä jo hieman aiemmin... Suuntasimme hostellilta haettujen eväspullojen kanssa King's Parkkiin (samanlainen puisto kuin Central Park Nykissä, mitä nyt paljon laajempi) josta näki cityn skylinen kaikkine valoineen varsin mahtavasti. Myös auringonnousu oli upea. Ja ohjelma jatkoilla oli perin suomalainen, ja pääsinpä tuomaroimaan myös alastonpainiakin, johon osallistui kaksi muuta, nimeltä mainitsematonta, suomalaisnuorukaista. Voiton vei Jässi (nimen käyttö voiton yhteydessä sallittu). Auringon noustua ja juomien loputtua suuntasimme keskustaan ja bongasimme buffet-aamiaisen jonkun hotellin ravintolassa. Sinne siis. Maksoihan se melkein kuin Suomessa, mutta hyvää oli ja kyllähän sitä tuli syötyä. Aamupalan jälkeen oli hyvä painua nukkumaan.
Sunnuntaina unien jälkeen herättyämme, lähdimme Ollin kanssa tutustumaan outlet-ostoskeskukseen. Onneksemme se oli vain tunnin auki saapumisemme jälkeen, ei mennyt siis kaikki rahat, vielä. Shoppailun jälkeen saimme Jässin seuraamme ja lähdimme joen varteen piknikille katsomaan auringonlaskua. King's Parkin kukkula esti parhaimmat näkymät, mutta varsin leppoisasti sunnuntain verrattain lyhyt päivä kääntyi kohti loppuaan.
Maanantaina suuntasimme neljästään taas golffaamaan. Tällä kertaa täyskierros, astetta huonommalla (joskin varsin hienolla) sijainnilla, mutta astetta parempi kuntoisella kentällä. Pelaajat olivat edelleen tasollaan. Pääsy kaupunkiin kesti jonkin aikaa, kun kentän viereinen juna-asema oli "special event station". Joutui kävelemään toiselle asemalle ensin reilut kolme kilsaa. Tulipahan käveltyä koko päivän aikana ihan tarpeeksi.
Tiistain, eli viimeisen kokonaisen päivän vietimme kahdessa leirissä. Jässi ja Mikko menivät surffaamaan. Ollin kanssa lähdimme golffaamaan, jälleen, kun saimme ilmaisliput samaan mestaan missä maanantaina kävimme. Eihän se ilmainen kierros ollut, kun piti taas mailat vuokrata ja autokin otettiin, kun ei kunto riittänyt toiseen kierrokseen kahden päivän sisällä. Illalla leirimme yhdistettiin, kun menimme Jässin kämpille hengailemaan ja odottelemaan lentoamme. Lentomme Perthista lähti siis 6.36, joten neljän aikaan yöllä lähdimme siirtymään kenttää kohti. Jässin luona saimme myös pestyä pyykit, niin ei tarvinnut pelkissä likaisissa kuteissa matkaa jatkaa.
Kuvia enempi täältä.
9. maaliskuuta 2010
Tyyntä myrskyn edellä, semester break!!!
Viime aikoina tullut vähän vietettyä hiljaiseloa täällä blogi-rintamalla. Siihen nyt on muutamia syitä, ainakin. Ennakkoonvaroitettu bloggausinnon katoaminen on ainakin osittain nostanut otettaan. Tämä taas johtuu eniten siitä, että kovin kummallista ei ole tapahtunut viime aikoina. Tuntuu, että tuli tehtyä niin paljon reissun alkuaikoina, että viime viikkoina aika on kulunut akselilla villa-koulu-ranta-baari. Eli normaalia opiskelijan arkea. Myös asunnon etsintä ja muiden "juoksevien" asioiden järjestely on vienyt yllättävän paljon aikaa. Hienoja kämppiä on kyllä tarjolla enemmän kuin tarpeeksi, mutta edes suomalaisen yhteiskunnan suoma ruhtinaallinen tuki opintoreissuamme varten, ei ole riittävä kattamaan kuluja.
Yritetään nyt löytää jotain kirjoitettavaakin viimeisen kahden ja puolen viikon hiljaiselojakson jälkeen. Olympialaisillekin tuli uhrattua aikaa jonkin verran, lähinnä lätkälle, ja tietysti ampumahiihdolle, jota päätettiin näyttää telkkarista keskellä yötä surullisen Suomi-USA pelin tilalla... Ehkä hyvä niin.
Koulussa normaalin puurtamisen lisäksi ollaan keretty harjoittelemaan paikallisen "musiikin" soittoa. Yksi häiritsevä piirre kyseisessä sessiossa oli, se toi mieleen sunnuntaiaamut kello puoli kahdeksasta eteenpäin, jolloin rakkaat naapurimme soittavat kyseisenlaisia sulosointuja antaen meille enemmän kuin mukavan herätyksen. Muuta mainitsemisen arvoista lienee välitentit, joista olemme saaneet nauttia ennen kauan odotettua ja erityisesti ansaittua LOMAA!!! Semester break is here! Kaksi kotitenttiä, joista toisen juuri palautin, ja kolme "normaalia" välitenttiä, eli kaikki ohi, lomalla olen siis virallisestikin. Tenteistä ei nyt hirveästi ole sanomista, tai ei ainakaan tällä foorumilla kehtaa sanoa, mutta aikamoistaa läppää olivat... Noh, kunhan niitä opintopisteitä saisi, ni hyvä olisi.
Ollin (ja yhdeksän opiskelijakollegan) kanssa kävimme myös paikallisen ruuan kokkikurssin. Ennakko-odotuksen olivat kovaa hikoilua hellan ääressä, mutta kurssi olikin enemmän katselupainotteinen, ja tietysti lopputuloksista pääsimme nauttimaan ruhtinaallisesti. Jos siitä jotain olisi takataskuun jäänyt tulevaisuuttakin varten, ainakin ne reseptit jos ei muuta.
Asuntoasiat. Vuokrasopimuksemme siis loppuu 13.3., koska nykyinen majapaikkamme oli vuokrattu jo tästä eteenpäin. Parin kolmen viikon tiukan etsinnän ja kämppänäyttöjen jälkeen päädyimme vähän vastaavan tyyliseen kahden makuuhuoneen villaan kuin missä tällä hetkellä asumme. Vähän se on kalliimpi, mutta myös hieman tilavampi, tarkempaa faktaa varmaankin tulee jahka sinne muutetaan. Uusi vuokrasopimuksemme astuu voimaan kuitenkin vasta maaliskuun lopulta, ja omalta osaltani vasta huhtikuun 5. päivä. Miksi?
Osa on varmaan saanut jo kuulla tai fb:sta lukea, että tosiaan meillä alkaa jo yllä mainitsemani semester break, viikon loma. Itsehän päätin ottaa myös omaa lomaa. Täytynee muistuttaa, että täällä meillä vallitsee 75 % läsnäolopakko, ja itse olen ymmärtänyt sen siten, että meillä on siis 25 % poissaolopakko. Näin ollen jotta pääsen kohti poissaolokiintiötä, ajattelin reissata 11.3.-5.4. välisen ajan. Ensimmäisenä suuntaamme Villa Lappeenrannan porukalla kohti Perthiä, vastavierailulle Markuksen luokse, joka vietti täällä pari viikkoa ennen siirtymistään Australiaan vaihtoon. Perthissä vietämme vajaan viikon, lentääksemme yhdeksi yöksi Kuala Lumpuriin, josta heti aamulla jatkamme matkaa kohti Vientianea, Laosin pääkaupunkia. Vientianesta jatkamme saman tien matkaa kohti Vang Viengia. Tuubailu. Monelle tuo jo riittää tiedoksi. Voi poijjaat! Pari päivää tuubailua ja sitten pitääkin pyöriä ympäri Laosta ennalta määrittelemätön aika. Olli poistuu keskuudestamme, siis takaisin Balille hostaamaan kavereitaan ja perhettään, 26.3., jonka jälkeen Mikon kanssa jatkamme matkaa ennalta määrittelemättömissä paikoissa. Ainoa "varma" on lento Saigonista Kuala Lumpuriin 2.4. Että jos ei uusia lentoja osta, niin Vietnamissa pitäisi siis ainakin vierailla. Malesiassa tarjolla olisi Formula 1 Malesian GP. Pitäähän se käydä kattomassa, kun samoille leveyksille sattuu, vaikkei suomalaisittain taida formulakausi jännittävin mahdollinen olla. Sitten tosiaan Malesian jälkeen 5.4. pitäisi meidänkin Balille palata, ja heti seuraavana aamuna taas bahasa Indonesiaa opiskella. Offtopic: Lauri, oot tästä eteenpäin I Nyoman Lauri.
Siinä vähän vanhoja muisteluita, ja vähän enemmän tulevaisuuden näkymiä. Reissun aikana olisi tarkoitus silloin tällöin joku pieni pätkä käydä tännekin kirjoittamassa, joskaan kone ei matkassa ole mukana, että täysin nettikahviloiden varassa mennään. Myrskyä en kuitenkaan voi luvata.
Yritetään nyt löytää jotain kirjoitettavaakin viimeisen kahden ja puolen viikon hiljaiselojakson jälkeen. Olympialaisillekin tuli uhrattua aikaa jonkin verran, lähinnä lätkälle, ja tietysti ampumahiihdolle, jota päätettiin näyttää telkkarista keskellä yötä surullisen Suomi-USA pelin tilalla... Ehkä hyvä niin.
Koulussa normaalin puurtamisen lisäksi ollaan keretty harjoittelemaan paikallisen "musiikin" soittoa. Yksi häiritsevä piirre kyseisessä sessiossa oli, se toi mieleen sunnuntaiaamut kello puoli kahdeksasta eteenpäin, jolloin rakkaat naapurimme soittavat kyseisenlaisia sulosointuja antaen meille enemmän kuin mukavan herätyksen. Muuta mainitsemisen arvoista lienee välitentit, joista olemme saaneet nauttia ennen kauan odotettua ja erityisesti ansaittua LOMAA!!! Semester break is here! Kaksi kotitenttiä, joista toisen juuri palautin, ja kolme "normaalia" välitenttiä, eli kaikki ohi, lomalla olen siis virallisestikin. Tenteistä ei nyt hirveästi ole sanomista, tai ei ainakaan tällä foorumilla kehtaa sanoa, mutta aikamoistaa läppää olivat... Noh, kunhan niitä opintopisteitä saisi, ni hyvä olisi.
Ollin (ja yhdeksän opiskelijakollegan) kanssa kävimme myös paikallisen ruuan kokkikurssin. Ennakko-odotuksen olivat kovaa hikoilua hellan ääressä, mutta kurssi olikin enemmän katselupainotteinen, ja tietysti lopputuloksista pääsimme nauttimaan ruhtinaallisesti. Jos siitä jotain olisi takataskuun jäänyt tulevaisuuttakin varten, ainakin ne reseptit jos ei muuta.
Asuntoasiat. Vuokrasopimuksemme siis loppuu 13.3., koska nykyinen majapaikkamme oli vuokrattu jo tästä eteenpäin. Parin kolmen viikon tiukan etsinnän ja kämppänäyttöjen jälkeen päädyimme vähän vastaavan tyyliseen kahden makuuhuoneen villaan kuin missä tällä hetkellä asumme. Vähän se on kalliimpi, mutta myös hieman tilavampi, tarkempaa faktaa varmaankin tulee jahka sinne muutetaan. Uusi vuokrasopimuksemme astuu voimaan kuitenkin vasta maaliskuun lopulta, ja omalta osaltani vasta huhtikuun 5. päivä. Miksi?
Osa on varmaan saanut jo kuulla tai fb:sta lukea, että tosiaan meillä alkaa jo yllä mainitsemani semester break, viikon loma. Itsehän päätin ottaa myös omaa lomaa. Täytynee muistuttaa, että täällä meillä vallitsee 75 % läsnäolopakko, ja itse olen ymmärtänyt sen siten, että meillä on siis 25 % poissaolopakko. Näin ollen jotta pääsen kohti poissaolokiintiötä, ajattelin reissata 11.3.-5.4. välisen ajan. Ensimmäisenä suuntaamme Villa Lappeenrannan porukalla kohti Perthiä, vastavierailulle Markuksen luokse, joka vietti täällä pari viikkoa ennen siirtymistään Australiaan vaihtoon. Perthissä vietämme vajaan viikon, lentääksemme yhdeksi yöksi Kuala Lumpuriin, josta heti aamulla jatkamme matkaa kohti Vientianea, Laosin pääkaupunkia. Vientianesta jatkamme saman tien matkaa kohti Vang Viengia. Tuubailu. Monelle tuo jo riittää tiedoksi. Voi poijjaat! Pari päivää tuubailua ja sitten pitääkin pyöriä ympäri Laosta ennalta määrittelemätön aika. Olli poistuu keskuudestamme, siis takaisin Balille hostaamaan kavereitaan ja perhettään, 26.3., jonka jälkeen Mikon kanssa jatkamme matkaa ennalta määrittelemättömissä paikoissa. Ainoa "varma" on lento Saigonista Kuala Lumpuriin 2.4. Että jos ei uusia lentoja osta, niin Vietnamissa pitäisi siis ainakin vierailla. Malesiassa tarjolla olisi Formula 1 Malesian GP. Pitäähän se käydä kattomassa, kun samoille leveyksille sattuu, vaikkei suomalaisittain taida formulakausi jännittävin mahdollinen olla. Sitten tosiaan Malesian jälkeen 5.4. pitäisi meidänkin Balille palata, ja heti seuraavana aamuna taas bahasa Indonesiaa opiskella. Offtopic: Lauri, oot tästä eteenpäin I Nyoman Lauri.
Siinä vähän vanhoja muisteluita, ja vähän enemmän tulevaisuuden näkymiä. Reissun aikana olisi tarkoitus silloin tällöin joku pieni pätkä käydä tännekin kirjoittamassa, joskaan kone ei matkassa ole mukana, että täysin nettikahviloiden varassa mennään. Myrskyä en kuitenkaan voi luvata.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)