Laos 18.-25.3.

Vang Vieng – mustelmia ja muistoja (enemmän tai vähemmän)…

Lento Kuala Lumpurista Vientianeen sujui melko unisesti. Hyvä niin, oli saatu edellisen lennon univelkoja takaisin maksetuksi. Vientianeen emme ehtineet juuri tutustua, joka kuvastaa kyllä matkaamme varsin hyvin. Monessa paikassa on käyty, mutta kovin pikaisesti. Tämä Vientianen reissu sisälsi taksimatkan lentokentältä bussiasemalle, jossa nousimme bussiin kohti Vang Viengia. Neljän tunnin paikallisbussi köröttelyn jälkeen pääsimme perille. Majoituimme heti ensimmäiseen vastaan tulleeseen hostelliin. Illan päätteeksi lähdimme illalliselle valmistautuen seuraavan päivän tuubailuun.

Perjantaina brunssin jälkeen suuntasimme Mekongin varteen. Heti perille päästyämme nokkamme eteen työnnettiin käärmeshotit, ja siitähän se sitten lähti. Renkaita emme edes viitsineet vuokrata. Tarkoituksenamme ei siis ollut laskea koko reittiä, vaan tutustua alkupään ”nähtävyyksiin”, joten siirtymät oli kätevä suorittaa virran mukana uiden. Ja siis uintimatkaa kertyi yhteensä se 50 metriä. Nähtävyyksiin tutustuttiin ja ennen kaikkea niiden tarjontaan. Kovin lasten hiekkaämpäreiltä tarjottavat vaikuttivat, tosin sisältö ei ollut niin kuivaa mihin hiekkalaatikolla pienenä sai tottua. Pimeän tultua tuktuk-saattue siirtyi takasin keskustaan, jossa jatkoimme alkuillan viitoittamalla tiellä. Harrastimme joen varrella myös swingejä ja liukuja jokeen. Hienot temput jäivät tekemättä, mutta seuraava aamu paljasti hienoja muistoja edellispäivän veteen laskeutumisista. Kylki, lonkka ja reisi osasto tuntui itse kullakin hieman sinertävän, palkintojen jaossa järjestys olisi ollut kutakuinkin Mikko, minä ja Olli. Myös ”watervolley” kivisessä ja mutaisessa joen pohjassa oli saanut allekirjoittaneen jalkapöydän turvoksiin, mutta rapatessa roiskuu.

Lauantaina ohjelmamme oli sama kuin perjantaina. Ainoastaan perjantai-ilta oli vaatinut oman uhrinsa, Ollin. Onneksi Olli oli kuitenkin hengissä, sillä noihin liukuihin ja hyppyihin ovat liian känniset turistit myös menehtyneet. Mutta kahteen pekkaan Mikon kanssa jatkoimme siitä mihin perjantaina oli jääty. Uutena ohjelmanumerona pelasimme myös ”juomapingistä”. Ollikin oli piristynyt hieman päivän aikana saapuen vähän ennen pimeää joukkoomme. Suunnistimme jälleen tuktuk-kulkueen mukana syömään, ja jatkoimme melkein aamuun asti. Itse tuli käytyä yön päätteeksi jossain paikallisten juhlissa. Juhlien tarkoitus jäi epäselväksi, sillä yhteistä kieltä ei ollut. Ruokaa ja BeerLao:a tarjottiin, joten ei kai sitä enempää voinut vaatia.


Luang Prabang – UNESCOn maailmanperintökohde

Sunnuntaiaamuna muutaman tunnin unien jälkeen hyppäsimme tällä kertaa seitsemän ja puolen tunnin bussimatkalle. Matkaa ei kilometreissä tainnut olla kuin vajaa parisataa, mutta vuoriston serpentiinitiet ottivat oman aikansa. Bussiin istahtivat myös pari ruotsalaista tyttöä keneen oli jo edellisiltana törmätty. Heidän kanssaan jalkauduimme etsimään bussimatkan jälkeen hostellia. Ei ihan ensi kokeilulla löytynyt, mutta vartin etsinnän jälkeen huoneet löydettiin. Illan päätteeksi lähdimme illallistamaan ruokamarkkinoille. Eurolla saikin seisovasta pöydästä ottaa mitä lystäsi, ja toisella eurolla sai lihatiskistä käydä parhaat palat valitsemassa.

Seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen meitä oli kasassa kolme suomalaista, pari ruottalaista ja pari brittiä. Lähdimme tuktuk-kiertueelle tutustumaan Pak Ou -luolaan ja Kuang Si -vesiputoukseen. Ensimmäinen, luola, ei jaksanut itseäni sytyttää. Tuhansia buddha -patsaita parin pienen luolahuoneen sisällä. Vesiputous kaikkine ”uima-altaine” ja pienenpien putousten kanssa oli sen sijaan varsin näyttävä ja rentouttava paikka. Suosittelen siis jättämään luolan väliin ja käyttävän sen ajan piknikistä nauttien vesiputouksen maisemissa. Illalla kävimme kolmistaan syömässä jälleen samaisilla ruokamarkkinoilla, sillä pitihän Mikollekin kyseinen paikka näyttää, ja hän oli edellisenä iltana joutunut tunnustamaan Vang Viengin ja bussimatkan vieneen voiton.

Seuraavaksi aamuksi olimme sopineet elefanttiratsastus ja –kylpemismatkan ruotsalaisten kanssa. Matkaan osallistui myös pari sveitsiläistä. Täytyy myöntää, että oli kyllä ihan rahansa arvoinen retki. Ensin jonkin sortin ratsastus vaihtelevassa maastossa, sitten leikkimistä elefanttien kanssa, lounas sekä retken päätteeksi kylpeminen joessa norsujen kanssa. Kaupunkiin paluun jälkeen suihku, kamat kasaan, ruokkis ja ei muuta kuin seuraavaa bussimatkaa kohti. Tällä kertaa oli vain 11 tunnin bussimatka takaisin Vientianeen.


Vientiane – jäähyväiset Ollille

Vientianeen saavuimme rattoisan bussimatkan jälkeen viiden maissa keskiviikkoaamuna. Ensin jätimme jäähyväiset ruotsalaisille matkaseuralaisillemme, jonka jälkeen rupesimme etsimään majoitusta. ”Sorry we are full” tuli aika monta kertaa, tai sitten hintaa oli reilusti liikaa meidän makuun. Lopulta löysimme ok majoituksen ok hintaan. Muutaman tunnin aamu-unet ja aamiainen/lounas Scandinavian Bakeryssa, ja olimme valmiita Sengdara-fitness vierailuun. Ensin vähän salilla hikoilua ja uintia, joiden jälkeen tunnin laoslaiseen kokovartalohierontaan. Hieronnan jälkeen teekupin jälkeen oli hyvä mennä jatkamaan rentoutumista saunan lauteille. Kyllä, saunan, sähkösauna, ei kai puusaunaa voi tässä kohtaa vaatia. Ihan hyvät löylyt olivat! Tosin höyrysauna oli aivan liian kuuma meidän makuumme. Illalla tallustelimme kevyesti kaupungilla, nähden osan ulkoilmakonsertista, joka oli osa jotain kulttuurihässäkkää. Illalla onnistuin vihdoin siinä, missä Olli onnistui ensimmäisinä hetkinään Balilla tekemään: pankkikortin unohtaminen automaattiin. Siinä Mikon kanssa mukavia juteltiin, tyytyväisenä löin rahat pussiin ja lähdin menemään. Täälläpäin maailmaahan ensin tulee rahat, sitten kortti. Näyttää vahvasti siltä, että onnekseni kortti on päätynyt vain automaatin imaisemaksi, sillä tililtä ei ole lähtenyt ylimääräistä mihinkään suuntaan. Ja sehän oli vain electron, onneksi jäi vielä luottokortti käyttöön. Pientä jännitystä kuitenkin aiheutti, kun yhteydenotto kortin sulkemiseksi luottokuntaan ei oikein onnistunut. Mutta kiitos kotiväelle ja EKOPin kantavalle voimalle korttiasioideni hoitamisesta!

Torstaina olivat vuorossa jäähyväiset vol. 2. Olli suuntasi matkansa KL:n kautta Balille, jonne hän oli saamassa vieraita kotiväestään. Mikon kanssa jäimme vielä hetkeksi kaupunkiin, ennen kuin suuntasimme matkamme kohti Bangkokkia. Koko reissu hostellista Bangkokin lentokentälle otti 12 tuntia. Bussimatkailusta oli siis saatu nauttia viime aikoina oikein urakalla.