Week 2: ruisleipää ja salmiakkia

Toisen kouluviikon alku tarjosi herkkuja matkalaukun täydeltä, ruisleipää ja salmiakkia, ah!! Suomalaisten herkkujen nautiskelu mahdollistui, kun saimme vieraita. Mikon pitkät päivät lyhenivät tyttöystävä Tanjan saapuessa. Toinen vieras oli Mikon ja Ollin koulukavereita, Ausseihin vaihtoon menossa oleva Markus, Jässinäkin tunnettu herrasmies. Tervetuloryypyksi olimme valmistaneet vieraille Farak -nimisen shotin. Se pitää sisällään paikallista arak-riisiviinaa sekä Fishermans Friend -pastilleja.

Kouluviikkomme oli ensimmäistä raskaampi, kaikin puolin. Alkoi jo hieman tuntua siltä, että pitäisi oikeasti opiskella! Koulua oli maanantaista torstaihin. Maanantai oli perinteinen 8-12, mutta tiistaina teimme koulupäivän lopuksi ostosreissun paikallisille markkinoille, jossa tehtävänämme oli ostaa paikallista kieltä käyttäen udeng (päähine), sarong (hame), safari (paita) sekä satung (tai joku vastaavan tyylinen nimi, mutta kakkoshame se kuitenkin oli). En voi väittää, että kieli olisi sujunut, mutta koko lystin sain hankittua noin 10 euron hintaan, kuulemma paikalliset olisivat saattaneet saada noin 50 senttiä halvempaan hintaan. Keskiviikkona oli myös pidempi päivä, kun viimeisenä iltapäivän puolella oli yleisluento rabieksesta. Torstain ohjelmassa oli vierailu professoripariskunnan kotiin. Saimme perinteisen (yläluokkaisen) balilaisen kodin esittelytuokion. Ei ihan jokaisella balilaisella moiseen ole varaa.. pthui! Tosin ilmastointia olisin itse sinne kaipaillut. Koulusta pitää vielä mainita se, että saimme kahdesta aineesta läksyjä! Ennenkuulumatonta.

Perjantaina kävimme Asia Exchangen järjestämässä koskenlaskussa. Ei ollut kovin suuria pudotuksia, yksi pieni loikka mahtui matkallemme. Maisemat olivat jälleen kerran upeat! Tuntui kuin olisi itse ollut ”seikkailemassa” Tarzanien maastoissa, joita pienenä oli telkkarista katsellut. Perjantai-iltana kävimme vielä yhden vaihtariporukan villalla pitämissä allasbileissä, ennen siirtymistä Kutan sykkeeseen.








Lauantaiaamu käynnistyi omalta osaltani suht aikaisin, olihan suunnitelmissamme lähteä kohti Balin pohjoisinta kolkkaa yöreissulle. Muiden heräämisessä kesti hieman pidempään, mutta iltapäivän aluksi pääsimme vihdoin liikkeelle. Matka taittui rattoisasti ja hikisesti parin tunnin ajan. Saapuessamme vuoristoa kohden, alkoi ilma jännästi viiletä, ja jännästi myös sade saapui ratoksemme. Itsellänihän oli porukan ainoa sadeviitta, joten säilyin muita rutkasti kuivempana.



Porukkamme hajosi kahteen osaan monsuunin yllättäessä ja meidän hakeutuessa tien sivuun sadetta pidättelemään. Team 1 oli Tanja ja Mikko, team 2 kuului loput kolme matkaajaa. Joukkueiden jälleennäkeminen oli jossain määrin hilpeä: Mikko oli ostanut itselleen villapaidan kylmyyden takia. Näin Balin paratiisissa, jossa on aina lämmin.




Illan pimennyttyä ajelimme vuoriston serpentiiniteitä ylös ja alas, kunnes vihdoin saavuimme pohjoisrannikolle, ja hieman viileämpi ilma sai taas väistyä lämmön tieltä. Suuntasimme kohti Lovinaa, bongasimme kyltin 1000 Dream Bungalow & Restaurant, kävimme tarkastamassa tilukset, neuvottelimme hinnasta ja päätimme majoittua. Kaksi ”taloa” ja aamupala meren rannassa, hintaa kertyi huimat 8 €/hlö, joka olisi ollut pienempi, jos olisimme jaksaneet käydä kunnolla tinkaamaan.

Sunnuntaina aamupäivällä jatkoimme matkaa tavoitteena ajaa pohjois- ja itärannikkoa pitkin takaisin kotiin. Näin myös teimme. Sade oli seurassamme aina tasaisin väliajoin. Molempien päivien sadeajot toivat mieleeni Top Gearin jakson Vietnamin läpiajamisesta skoottereilla/moottoripyörillä. Loppujen lopuksi pääsimme reissulta takaisin kotiin väsyneinä ja onnellisina, miinuspuolena reissun kastumisista johtuen Mikko sai kuumeen ja flunssan. Kokonaisajomatkaa pienelle tour de Balillemme kertyi noin 300 km. Kokonaisuudessaan näkymät reitin varrelta olivat hulppeat, niin kuin olen tainnut kehua kaikkia maisemia mistä olen kertonut, mutta niin se vain on ollut. Ehkä joissain paikoissa tulee vierailtua paremmalla ajalla vielä myöhemmin, sen verran hyvältä paikat vaikuttivat, sateesta ja kylmyydestä huolimatta.

The School season starts

18. päivä maanantaina koulu sitten virallisesti alkoi. Ensin puoli yhdeksästä kymmeneen opiskeltiin kahdessa ryhmässä Indonesian kieltä. Olosuhteet olivat lämpimät. Ilmastointikoneita huoneissa oli kaksikin kappaletta, mutta allekirjoittaneen paita oli session päätteeksi lähes likomärkä. Toinen sessio ei aivan täyttä puoltatoista tuntia kestänyt, aiheena oli International Tourism Management. Kovin syvällisiin asioihin ei kummassakaan menty. Päivän päätteeksi nautimme koululounaan, vähän nuudelia noin 40 sentin hintaan tarjosi paikallinen amica. Pitää kokeilla tiistaina toista ja kalliimpaa annosta, jos sitten saisi myös lihaa. Kalleimmat annokset taisivat olla jonkin verran alle euron hintaisia.

Maanantaina kävimme ostamassa kypärät tulevia koulu- ja vapaa-ajanmatkoja varten. Osastomme osti kypärät mallia ”tupu hupu lupu”, kuten kuvasta näkyy. Mikko sai pyöränkin jo vuokrattua, mutta Ollin ja minun skootterit saapuivat vasta tiistai-iltapäivänä, tähän syynä mitä ilmeisimmin vuokraajan laiskuus toimittaa ne meille maanantain aikana. Tiistai-iltana kävimme testiajolla, joka venähti pienten harharetkien jälkeen hieman aiottua pidemmäksi. Pari asiaa mitä Suomesta osaa kaivata, ovat liikennesäännöt ja opasteet eri kohteisiin. Keskiviikkona vihdoin vaihdoimme ”koulutaksista” mopoihin.




Tiistain ja keskiviikon koulupäivät noudattivat maanantaita. Ei paljon jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Ainoa poikkeus oli se, että keskiviikkona koulu kesti aina puoleen kahteen saakka, sillä iltapäivän puolella kulttuurikurssin puitteissa meillä oli ”workshop”, taittelimme siis palmun lehdistä ornamentteja, paikallisia koristeita juhlatilaisuuksia varten. Kouluviikkomme oli ohi, voi, näin nopeasti. Noh, älkää hätäilkö, ensi viikolla meillä on myös torstaina koulua, kuten on aina joka toinen torstai. Se on ekskursio/yritysvierailupäivä.




Viikonloppumme, joksi siis lasken torstain ja sunnuntain välisen ajan, vierailimme enemmän ja vähemmän turistimestoissa. Perjantaina meitä oli 14 hengen suomalaisseurue, kun kävimme Nusa Dualla Balin eteläosassa snorklailemassa ja tutustumassa kilpikonniin yms erilaisiin elukoihin. Illan päätteeksi vierailimme vielä apina metsässä etsimässä mahdollisesti kateissa olevia veljiämme. Lauantaina kävimme kolmestaan lpr-osaston kanssa Tanah Lotin temppelialueella, ehkä pahin turistimesta, ikinä! Noh, ehkei ikinä, mutta tämän reissun osalta. Näkymät ja auringonlasku olivat kyllä hienot, mutta turistimeri oli valtava. Kuvia saatavilla täältä.

Ja nyt ehkä tästä etiäpäin saan päivitettyä tätä foorumia paremmin, kun saimme oman internetin, mikä kaiken lisäksi toimii. Kiitos kärsivällisyydestänne!

Orientation season

Keskiviikkoaamu, kello 715 herätys, 750 aamupalalle, 815 taksi alle ja ennen yhdeksää koululle. Olimme ajoissa, toisin kuin aika moni muu, jotka Balin liikenne pääsi yllättämään.

Kokonaisuudessaan ensimmäinen päivä oli mielestäni aika kuivahko, tosin varsin perinteinen. Paikallisia tanssi/musiikkiesityksiä, pari ”tervetuloa”-puhetta, yleistietoa ja historiaa yliopistosta. Myös vaihto-ohjelmamme järjestäjä kävi läpi käytännön ohjeita ja vinkkejä. Tästä osuudesta jäi ehkä eniten käteen.

Koulun jälkeen lähdimme paikallisen Farahin avustuksella katselemaan asuntoja. Meitä oli yhteensä kymmenen opiskelijan poppoo. Näimme muutamia varsin mukavia ehdokkaita, mutta yhteen jokseenkin kaikki ihastuimme. Pieni piha pienellä uima-altaalla, ulkokeittiö/olohuone, kaksi makuuhuonetta, joissa molemmissa omat wc/suihkutilat. Hintapyyntö oli 13 miljoonaa Indonesian rupiaa kuukaudelta. Tinkasimme, että ottaisimme tämän, jos vaan saisimme vähän halvemmalla, koska meitä on vain kolme. Omistaja kysyi mitä maksaisimme, totesimme 10 MRph/kk. Melkein heti tuli vastaus, ”selvä”. Olimme siis saaneet asunnon itsellemme ja otimme sen kahdeksi kuukaudeksi, hinta on jotain 750-800 € välillä. Vuokra-aika loppuu sopivasti ennen lomaviikkoa, joka meillä saattaa tosin hieman venähtää, mutta sinne on vielä pitkä aika. Vielä samana iltana haimme tavaramme hotellista, maksoimme 1,5 yöstä ja majoituimme villaamme, Villa Lappeenrantaan. Illan päätteeksi hyppäsimme vielä pirssin kyytiin, ajoimme supermarkettiin hakemaan aamupala- ja janojuomatarvikkeita. Ei sitä vielä uskalla itse ruveta ruokaa laittamaan.

Torstaina oli toisen orientaatiopäivän vuoro. Tällä kertaa emme olleet ajoissa koululla, mutta en usko meidän paljon menettäneet parissa minuutissa. Sama meno kuin Suomessa, mitä lähempänä koulua asut, sitä helpommin myöhästyt. Kutalta ensimmäisenä päivänä matkaa meni kuitenkin noin puoli tuntia, nyt noin 10-15 minuuttia. Päivän epistoloita olivat trooppiset sairaudet, opintojaksomme aikatauluineen ja suurlähetystön tervehdys.

Koulun jälkeen lähdimme Kutalle syömään illallista ja hakemaan Ollin ja Mikon teettämät kouluhousut. Tarkoituksenamme oli lähteä kotiin tämän jälkeen, mutta Sky Gardenin edessä jaetuissa lipuissa luvattiin ilmaista juomaa tunnin ajaksi ja halpoja drinkkejä (noin 0,8-1,6 €) koko illaksi. Harvoin suomalainen kieltäytyy ”ilmaisesta viinasta”, ei tälläkään kertaa. Ei siitä kallista iltaa tullut noilla hinnoilla. Kerkesin näyttämään jo aiemmin mainitun Bountyn häkit Ollille, kadotettuamme kosketuksen Mikkoon. Oletimme hänen olevan kotona meidän sinne saapuessamme. Asia ei ollut kuitenkaan näin. Mikä avuksi, puhelimellakaan ei yhteyttä saa, ja Mikolla on siis porttimme avain?! No, onhan meillä apinan kehittyneemmällä(?) versiolla kaksi kättä ja kaksi jalkaa. Kiipesimme siis noin 2,5 metrin korkuisen muurin yli. Lopulta selvisi, että Mikon taksikuski ei ”aivan” tiennyt asuinpaikkaamme, ja parin tunnin ajelun jälkeen Mikko oli saapunut perille, saman muurin ylitse, koska ”kostoksi” olimme pistäneet porttimme takalukkoon.

Perjantaihin herättiin, oma nuhani tuntui pahentuvan päivä päivältä. Otimme päivän rauhallisesti, sillä illalla oli tiedossa vaihto-ohjelmamme ”welcoming partyt”. Ruokaa, juomaa, tutustumista ja joku tietokilpailu, joiden jälkeen Bountyyn jatkoille. Mikkokin sai kokea häkit ja ”maljat”.

Lauantaina aloin itse voimaan enemmän ja vähemmän hyvin. Mittasin kuumeen ja mittarihan värähti. Maha ilmoitti myös olevansa hieman epäkunnossa. Kiertelimme kuitenkin ostoskeskuksessa ja täydensimme ruoka/juomavarastoamme. Sunnuntaiaamuna kuumemittarin näyttäessä miltei 39 ja (VAROITUS! nyt voi skipata lukemisen parin rivin ajaksi, jos ei halua kakkapissa”huumoria” lukea) ulostettuani kuudesti ripulia kuuden tunnin aikana, päätin että on aika ottaa yhteys BIMC:ciin. Pienimuotoinen yleiskartoitus, veri- ja ulostenäytteet, muutaman tunnin odotus, puhelinsoitto ja tieto, että kannattaisi tulla hakemaan vähän antibioottia. Diagnoosi: Acute Ameobic Dysentery. Ei tarkkaa hajua, sanakirja tarjosi dysentryksi punatautia, jotain suolistoon liittyvää infektiota kuitenkin. Pitänee lähettää YTHS:lle mailia ja pyytää pientä suomenkielistä diagnoosia. Lääkärikeikka ja lääkkeet, yli kaksi miljoonaa paikallista rahaa, melko kallista. Ehkäpä Eurooppalainen korvaa. Suositeltiin välttämään alkoholin käyttöä lääkityksen aikana ja hetki sen jälkeen. Ennen sitä neuvoa ole antibioottien kanssa tullut noudatettua, mutta kai sitä nyt pitää yrittää noudattaa, että saa suolet luistamaan taas normaalisti.

Pre-season in Bali

Balin saarelle saavuin siis lauantaina 9. päivänä tammikuuta. Lentokentällä hotellin kuljettaja oli vastassa niin kuin pitikin. Sokkeloinen, ruuhkainen, kaiken kaikkiaan epäselvä ja -siisti matka Legianin alueelle. Where is the paradise?!? Hotelli oli kuitenkin varsin mukavan oloinen, siistit peseytymistilat, dorm-huone sekä allas-alue. Sänkypaikasta maksoin noin 18 €/yö. Ensimmäisenä päivänä en saanut aikaan juuri mitään. Puhelinliittymän kävin hankkimassa, rannalla pyörähdin tallustelemassa ja kevyesti tutustuin hotellin ympäristöön. Ilta vierähti altaan vierellä olevassa ”loungessa” kuunnellen väsyneenä tanskalais/ruotsalais/puolalais/kanadalais ajatusten vaihtoa.

Hikisesti ja palellusti (ts. liian paksu peitto sekä liian kylmällä ollut ilmastointi à hirveä räkä/kurkkutauti) nukutun yön jälkeen heräsin virkeämpänä uuteen päivään. Aamupalalla ”tutustuin” itänaapurimme matkaajaan Sergeihin, jonka kanssa päätimme lähteä iltapäivällä tutustumaan Ulu Watuun, Balin saaren eteläosaan. Kiersimme katsomassa muutamat rannat läpi, ennen siirtymistä Pura Luhur Ulu Watun temppelialueelle. Varsin hienot maisemat, ei voi muuta sanoa! Alueella kävimme katsomassa myös paikallisen Kecak Dancen, jonka loputtua oli auringonlaskun aika. Edelleen erittäin hienot näkymät! Tästä auringonlaskusta on kuva myös blogin etusivulla, ja FB:ssä, jossa myos muita kuvia kunhan niita sinne saan. Illalla palatessamme hotelille, suunnittelimme lähtevämme tutustumaan yöelämään. Hotellilla samaa oli suunnitellut moni muukin, joten sille tielle lähdettiin. Ensimmäisenä etappina kevyt päivällinen/illallinen hotellin lähellä sijaitsevassa warungissa, ravintolassa. Siellä näin myös ensimmäiset suomalaiset (koulukaverini) Balilla, sillä selvisi että tytöt olivat myös tulleet vaihtoon. Meidän venäläis/tanskalais/australialais/suomalais miesjoukkomme jatkoi matkaa kohti Kutaa, tuota turistien Balin Mekkaa, jos asian näin voisi ilmaista. Ja yökerho valintamme osui Bountyyn. Tämän klubin häkeistä ja drinkeistä olin kuullut jo aiemmin Balilla vierailleiden tarinoita. Hyvin pitivät tarinat paikkaansa.

Maanantai käynnistyikin sitten vähän myöhemmin, ”aamupalalle” päästessämme Sergein kanssa kello näytti jo iltapäivä kahta. No, rankkaan opiskelurupeamaan on valmistauduttava huolella. Maanantaipäivästä lopun lähinnä hengailin hotellin altaalla, sillä illalla ohjelmassa oli Lappeenrannan osaston noutaminen lentokentältä. Olli ja Mikko saapuivatkin ajallaan, ja muutaman lopulta päätyivät myös yöpymään samaan hotelliin. Ollin matka alkoi hyvin, puolitoista tuntia Balilla ja visa electron hävinnyt. Kortin sulkeminen ja lopulta selvisi, että onhan kortilta mennyt vähän maksuja katoamisen ja sulkemisen välillä. Aika näyttää korvaako joku ja mitä.

Tiistaina aloittelimme päiväämme rauhassa, sillä edessä oli hotellin vaihto. Päädyimme lopulta Kutan alueelle, varsin lähelle ”ydinkeskustaa” ja 2002 vuoden pommi-iskun muistopaikkaa. Maksoimme huoneesta 15 €/hlö/yö. Allasalue oli hotellin valttikortti, huoneen ollessa ehkä hieman nuhjuinen. Päätimme ottaa huoneen kuitenkin kahdeksi yöksi. Iltapäivän päätteeksi lähdimme omatoimisesti etsimään huvilaa meille, löytäen pari mielenkiintoista tapausta, mutta mitään emme vielä ottaneet. Illalla emme eksyneet suinkaan viereisiin yökerhoihin, sillä seuraavana päivänä koittaisi ensimmäinen koulupäivä, orientaation merkeissä, vaan tyydyimme uima-altaaseen ja pariin juomaan siellä. Koulu siis alkakoon.

One and a half night in Bangkok

Otetaan erillinen lyhyt raportti Bangkokista. Soitellen sodassa olin kun majoitusta en ollut miettinyt yhtään etukäteen, ensimmäinen guest house ei minua asukikseen huolinutkaan, mutta toisesta löytyikin jo tilaa. Kiitos vielä Mr. T. Halonen, Ranbuttri roadin varrella majailin. Majoituksesta sen verran, että eka "yö" n. 11 €, sisältäen oman vessan, kylppärin, telkun ja parisängyn. Toiseksi "yöksi" vaihdoin n. 5 € huoneeseen johtuen lauantaiaamun aikaisin lähteneestä lennosta.

Saapumispäivän piti olla rentoutuspäivä, ajoissa nukkumaan ja sillein. Rentoutuen se alkoikin, majapaikan löytymisen jälkeen menin tunnin kestäneeseen ja viiden euron verran minua köyhdyttäneeseen hierontaan. Kyllähän selkä paukkui mukavasti. Sen jälkeen suunnitelmat eivät enää pitäneet. Lentokoneessa tutustumani Sanderin ja sattumalta Khao San Roadilla vastaan tulleiden Kustin ja Micken kanssa riipaisimme pikku tervetulo/poislähtökännit. Kusti on siis tuttujani yliopistolta ja he olivat kaverinsa kanssa viettämässä kuukauden Thaimaan kierroksensa viimeisiä päiviä Bangkokissa.



Jatkot kuuluvat asiaan niin koti-Suomessa kuin myös näköjään Thaikkulandiassakin. Terassille yökerhon jälkeen ja siitä sitten "yötä" viettämään huoneeseen joskus kuuden seitsemän välillä. Herätyskin tuli kaupan päälle talon puolesta. Siivooja tuli puolilta päivin ja ilmoitti että se ois aika vaihtaa huonetta, kello on jo 12, check-out time... Ei mahdollisuutta late check-outtiin. Pikasuihku, kamat kasaan ja kaksi kerrosta alemmas. Kun kerran herätty oli, tutustuin jalkaisin lähialueisiin. Kunnes jälleen törmäsin Kustiin ja Mickeen.. Menimme jokilaivalla Chinatowniin, ihmettelimme vilinää ja vilskettä. Sitten vastaan tuli "heinäsirkkakoju". Micke osti kaikkea mitä oli tarjolla. Itse maistoin heinäsirkkoja sekä joitain toukkia. Ei ne nyt mitään suurinta herkkua olleet, mutta ei niitä nyt oksentaakan tarvinnut.



Illalla meitä oli jälleen nelikko kasassa. Sander oli luvannut näyttää meille suomalaispojille vähän Bangkokin "likaista" puolta. Ilta/yö menikin kahteen saakka maailman menoa ihmetellen, jonka jälkeen oli aika ottaa taksi guest houselle, pakata tavarat, ottaa taksi ja mennä lentokentälle. Jostain syystä uni tuli koneessa jo ennen nousua. Nyt siis loikoilen Balilla kuunnellen, kun sade piiskaa uima-altaan vettä.

Testing, testing...

Jaahas, niin se on aika vierähtänyt huomaamatta vuoden 2010 puolelle, ja kohta pitäisi vaihtoon lähteä. Tämänkin foorumin julkaisu jäi varsin viime tippaan, mutta hyvää kannattaa odottaa, vai miten ne sanoo... Tarkoituksenani olisi kirjoitella säännöllisen epäsäännöllisesti hieman erilaisesta keväästä hieman erilaisessa ympäristössä.

Jos jollekulle ei ole vielä selvinnyt, niin Asia Exchangen kautta olen reissuun lähdössä. Heillä oli tarjota kohteeksi Balin saarta Indonesiassa. Saarelta löytyy Udayanan yliopisto, jossa pitäisi viisi kurssia suorittaa, Kaakkois-Aasian bisnestä, turismia, kaupan lainsäädäntöä ja paikallista kieltä sekä kulttuuria.

Matkavalmistelut olen hoitanut taktiikalla "hitaasti hyvää tulee". (Ehkä) väärä lähestymistapa. Siitä parhaimpana osoituksena viisumin hakemisen jättäminen viime tippaan, jonka seurauksena reissuun lähtö tapahtuu huomenna 5.1. Määränpäänä Helsinki ja siellä Indonesian suurlähetystö. Hankkikaa ne viisumit ajoissa... Rakkaan kotimaan kamara jää taakse sitten seuraavana päivänä, loppiaisena. Bangkokkiin pitäisi päästä Pariisin kautta 7.1. puolen päivän aikoihin. Bangkokissa 1,5 yön huilitauko (ja rinkan odotus/metsästys?!? hope not) ennen aamu kuuden lentoa Balille. Eli 9.1. minusta tulee balilainen reiluksi neljäksi kuukaudeksi.

13.1. alkaa yliopiston puolesta järjestetty orientoituminen opiskeluun, ja itse opiskelu alkaa 18.1. Siihen mennessä olisi mukava löytää "oma merenrantahuvila". Alkuun siis hostellimajoituksella mennään, ja tarkoituksena on muiden vaihtareiden kanssa taloa metsästää.

Reissuja ei ole vielä tullut suunniteltua sen tarkemmin, mutta eiköhän sitä tule vähän käytyä pyörimässä ympäri Kaakkois-Aasiaa. Malesian suuntaan on yksi pidempi viikonloppureissu jo lentojen osalta varattu, loput suunnitelmat kirkastuvat kun näkee miten koulussa on lomia, koska suomalaisesta yliopistosta poiketen luennoilla/yritysvierailuilla/yms on 75 %:n läsnäolopakko. Neuvotteluvaraakin ilmeisesti on, mutta ei kuitenkaan juuri yhtään. Nämäkin asiat selvinnevät jahka perille pääsee ja "elämä normalisoituu". Sen verran olen suunnitellut myös, kun vaihto-ohjelma loppuu 10. toukokuuta, niin paluulento kohti Suomea lähtee Bangkokista 20. toukokuuta. Ellei riisin keräämisestä tule ammattia.

Varsin mielenkiinnolla odotan tulevaa kevättä. Nelosta lainatakseni "jotain ihan muuta", tulee elämä olemaan. Vähän opiskelua, vähän surffausta, vähän reissaamista, vähän aurinkoa, vähän punoitusta. Saa nähdä mitä kaikkea saa ja pääsee kokemaan. Puitteet ovat ainakin mahtavat!

Reissutonttu lähtee aamulla kohti paratiisin kevättä ja raportoi kun hetki on taas sopiva. :)