Orientation season

Keskiviikkoaamu, kello 715 herätys, 750 aamupalalle, 815 taksi alle ja ennen yhdeksää koululle. Olimme ajoissa, toisin kuin aika moni muu, jotka Balin liikenne pääsi yllättämään.

Kokonaisuudessaan ensimmäinen päivä oli mielestäni aika kuivahko, tosin varsin perinteinen. Paikallisia tanssi/musiikkiesityksiä, pari ”tervetuloa”-puhetta, yleistietoa ja historiaa yliopistosta. Myös vaihto-ohjelmamme järjestäjä kävi läpi käytännön ohjeita ja vinkkejä. Tästä osuudesta jäi ehkä eniten käteen.

Koulun jälkeen lähdimme paikallisen Farahin avustuksella katselemaan asuntoja. Meitä oli yhteensä kymmenen opiskelijan poppoo. Näimme muutamia varsin mukavia ehdokkaita, mutta yhteen jokseenkin kaikki ihastuimme. Pieni piha pienellä uima-altaalla, ulkokeittiö/olohuone, kaksi makuuhuonetta, joissa molemmissa omat wc/suihkutilat. Hintapyyntö oli 13 miljoonaa Indonesian rupiaa kuukaudelta. Tinkasimme, että ottaisimme tämän, jos vaan saisimme vähän halvemmalla, koska meitä on vain kolme. Omistaja kysyi mitä maksaisimme, totesimme 10 MRph/kk. Melkein heti tuli vastaus, ”selvä”. Olimme siis saaneet asunnon itsellemme ja otimme sen kahdeksi kuukaudeksi, hinta on jotain 750-800 € välillä. Vuokra-aika loppuu sopivasti ennen lomaviikkoa, joka meillä saattaa tosin hieman venähtää, mutta sinne on vielä pitkä aika. Vielä samana iltana haimme tavaramme hotellista, maksoimme 1,5 yöstä ja majoituimme villaamme, Villa Lappeenrantaan. Illan päätteeksi hyppäsimme vielä pirssin kyytiin, ajoimme supermarkettiin hakemaan aamupala- ja janojuomatarvikkeita. Ei sitä vielä uskalla itse ruveta ruokaa laittamaan.

Torstaina oli toisen orientaatiopäivän vuoro. Tällä kertaa emme olleet ajoissa koululla, mutta en usko meidän paljon menettäneet parissa minuutissa. Sama meno kuin Suomessa, mitä lähempänä koulua asut, sitä helpommin myöhästyt. Kutalta ensimmäisenä päivänä matkaa meni kuitenkin noin puoli tuntia, nyt noin 10-15 minuuttia. Päivän epistoloita olivat trooppiset sairaudet, opintojaksomme aikatauluineen ja suurlähetystön tervehdys.

Koulun jälkeen lähdimme Kutalle syömään illallista ja hakemaan Ollin ja Mikon teettämät kouluhousut. Tarkoituksenamme oli lähteä kotiin tämän jälkeen, mutta Sky Gardenin edessä jaetuissa lipuissa luvattiin ilmaista juomaa tunnin ajaksi ja halpoja drinkkejä (noin 0,8-1,6 €) koko illaksi. Harvoin suomalainen kieltäytyy ”ilmaisesta viinasta”, ei tälläkään kertaa. Ei siitä kallista iltaa tullut noilla hinnoilla. Kerkesin näyttämään jo aiemmin mainitun Bountyn häkit Ollille, kadotettuamme kosketuksen Mikkoon. Oletimme hänen olevan kotona meidän sinne saapuessamme. Asia ei ollut kuitenkaan näin. Mikä avuksi, puhelimellakaan ei yhteyttä saa, ja Mikolla on siis porttimme avain?! No, onhan meillä apinan kehittyneemmällä(?) versiolla kaksi kättä ja kaksi jalkaa. Kiipesimme siis noin 2,5 metrin korkuisen muurin yli. Lopulta selvisi, että Mikon taksikuski ei ”aivan” tiennyt asuinpaikkaamme, ja parin tunnin ajelun jälkeen Mikko oli saapunut perille, saman muurin ylitse, koska ”kostoksi” olimme pistäneet porttimme takalukkoon.

Perjantaihin herättiin, oma nuhani tuntui pahentuvan päivä päivältä. Otimme päivän rauhallisesti, sillä illalla oli tiedossa vaihto-ohjelmamme ”welcoming partyt”. Ruokaa, juomaa, tutustumista ja joku tietokilpailu, joiden jälkeen Bountyyn jatkoille. Mikkokin sai kokea häkit ja ”maljat”.

Lauantaina aloin itse voimaan enemmän ja vähemmän hyvin. Mittasin kuumeen ja mittarihan värähti. Maha ilmoitti myös olevansa hieman epäkunnossa. Kiertelimme kuitenkin ostoskeskuksessa ja täydensimme ruoka/juomavarastoamme. Sunnuntaiaamuna kuumemittarin näyttäessä miltei 39 ja (VAROITUS! nyt voi skipata lukemisen parin rivin ajaksi, jos ei halua kakkapissa”huumoria” lukea) ulostettuani kuudesti ripulia kuuden tunnin aikana, päätin että on aika ottaa yhteys BIMC:ciin. Pienimuotoinen yleiskartoitus, veri- ja ulostenäytteet, muutaman tunnin odotus, puhelinsoitto ja tieto, että kannattaisi tulla hakemaan vähän antibioottia. Diagnoosi: Acute Ameobic Dysentery. Ei tarkkaa hajua, sanakirja tarjosi dysentryksi punatautia, jotain suolistoon liittyvää infektiota kuitenkin. Pitänee lähettää YTHS:lle mailia ja pyytää pientä suomenkielistä diagnoosia. Lääkärikeikka ja lääkkeet, yli kaksi miljoonaa paikallista rahaa, melko kallista. Ehkäpä Eurooppalainen korvaa. Suositeltiin välttämään alkoholin käyttöä lääkityksen aikana ja hetki sen jälkeen. Ennen sitä neuvoa ole antibioottien kanssa tullut noudatettua, mutta kai sitä nyt pitää yrittää noudattaa, että saa suolet luistamaan taas normaalisti.