Ei uutta alla auringon

Alkaa elämä Balilla jo hieman olemaan arkista puurtamista, ihan kuin Lappeenrannassa olisi, mitä nyt jotenkuten puitteet eroavat toisistaan. Mutta viime viikko oli varsin yksinkertainen, ei juurikaan mitään uutta tullut koettua. Ja oikeastaan voisin viime viikon kuvata omalta osaltani myös sanoin "kevyesti sairas". Sairaskertomukseni voin aloittaa maanantaiaamusta ja herätyksestä korvan särkemiseen. Koulun jälkeen BIMC:iin ja korvatippoja sieltä matkaani tarttui, kuulemma reiluhkoa punoitusta. Seuraavaksi tiistaina maha alkoi reistailemaan, pelkäsin jo tarinalleni "ameeban isku" jatko-osaa "ameeban paluu" tai "ameeban kosto". Torstai oli kuitenkin toivoa täynnä ja alkoi ruoka imeytyä paremmin. Noh, torstai-perjantai akselilla alkoi vuorostaan kurkkua jälleen kutitella ja minulle niin tuttua pientä lämpöä pitämään yllä. Sunnuntaina tunsin itseni jo "terveeksi" ja suuntasin viikon tauon jälkeen aaltojen pyöritykseen. Aurinkoakin tuntui tarttuvan. Saldona ei nyt ainakaan tällä hetkellä parempi olo sekä aika lämpimältä tuntuva ja punaisena hohtava iho. Sunday kun on niin sitä se on vietettävä.

Koulussa mainitsemisen arvoisia tapahtumia taisi olla paikallisen tanssin "harjoittelu" ja siinähän ne olivatkin. Eipäs ollukaan, meinas oikein unohtua, et tiistaiaamuna Honkasen akan poika (tää on äiti normaali-ilmaus, ei törkee tai loukkaava tai mitään, nuorisoslangia) pääsi esittelemään jo pienestä pitäen kehuttua lauluääntään Bahasa Indonesian tunnilla soolona, niin kuin pari muutakin onnellista kohtalotoveriani. Kouluviikko oli muutenkin vähän väsyttävä, kun taisin parina yönä heräillä ennen neljää pientä futishulluutta todistaen kattelemaan mestareiden liigan pelejä, kun kerran niitä ihan tosta omasta televisiostamme meille suodaan näyttää. Tällä viikolla tulisi taas keskiviikon ja torstain vastaisina öinä molemmat pelit, eli mahtaa silmiä taas painostaa keskiviikkona ja torstaina koulun penkillä.

Viime viikon olympialaissaldo oli kohtalainen, nähtynä half pipe ja Suomi-Saksa, tuloksena hopee ja rutiinivoitto... Vaikka tää kuuluiskin jo ens (tän) viikon osioon, niin mainittakoon et kolmas kerta toden sanoi ja kuinkas kävikään tänään Ruottia vastaan...

Mutta viime viikosta ei siis oikein kerrottavaa löydy, ja kuvia vielä vähemmän, että niitä on turha odotella. Jos tämä viikko olis vähän tapahtumarikkaampi, ainakin kokkikurssia luvassa, jos ei muuta. Lyhyestä virsi kaunis. Ja mummolle vielä kiitokset ystävänpäivätervehdyksestä, neuvojanne on harkittu, toteutus on vain usein epäonnistunut.